Menolippu ja perhetyöntekijä

Ajanviete perheen kanssa menee aika usein ainakin rva:n perheessä siihen, että vain hoidellaan pakolliset jutut (esim. kaikki ovat syöneet tarpeeksi ja kaikki on valmista seuraavaa arkipäivää varten). Nyt pimeällä ei tule niin paljon ulkoiltuakaan, koska ei ole lasten ollessa isompia enää ihan pakko.

Noin viikko sitten päätin, että nyt täytyy alkaa olla sosiaalisempi myös arki-iltaisin. Täytyy sanoa, että pakotin yhden perheestä pelaamaan kanssani Menolippu-peliä. Se hankittiin viime joululomalla, koska peliä oli kehunut niin moni.

Hän, joka joutui pelaamaan kanssani, vastusteli ensin ja sanoi, että menisi mielummin ottamaan torkut. No ei kun kahvinkeitin päälle (oikeasti ei siis ollut ilta, vaan iltapäivä - oli vain pimeää :D ) ja hieman kofeiinia kehiin. Minä voitin ensimmäisen erän, hän toisen.

Seuraavalla pelikerralla, siis eilen, pelaajia olikin neljä - kaksi aikuista ja kaksi viisivuotiasta. Menolippu on oikeastaan suositeltu hieman vanhemmille, eivätkä pelaajat päässeet täysin peliin sisälle - se ei tahtia haitannut, ja vasta iltapala-aika katkaisi pelin. Tässä oli vähän enemmän säätöä kuin aikuisten pelissä.

Katsotaan, kuinka kauan peli-innostus tällä kertaa säilyy. se alkaa selvästi siitä, kun kaikkien into ulkoiluun häviää. Tottakai kukin meistä ulkoilee, mutta eipä loka-marraskuussa tule lähdettyä tuntikausiksi pihalle kuten esimerkiksi kesäkuussa.

Meillä käy muuten nykyään perhetyöntekijä. Hän touhuaa mitä milloinkin Naakan kanssa parisen tuntia kerran viikossa. Toiminta on terapeuttista, mutta aika toiminnallista sellaista. Viimeksi he rakensivat Naakalle rauhoittumismajan, josta Naakka todellakin innostui. 

Perhetyöntekijän kanssa pureudutaan käytännön tasolla haasteisiin, joita Naakalla/meillä Naakan kanssa tällä hetkellä on. Välillä myös esimerkiksi minun kanssani jutskataan. 

Alussa perhetyöntekijän tulo meille tuntui oudolta ja ahdistavaltakin - ajatus "sossusta", joka tulee tsekkaamaan kotiolomme, sai minut pohtimaan, koska olen viimeksi pessyt keittiömme seinät :D Noin yksi neljäsosaa yhdestä seinästä hinkanneena totesin, ettei varmaankaan ole ainakaan perhetyöntekijän takia pakko.

Käynnit ovat olleet yllättävän luontevia, ja muuttuneet jo osaksi perheen arkea. Koen, että olemme saaneet jo jonkin verran konkreettisia toimintatapoja, joilla päästä hankalista tilanteista eteenpäin. 

Naakka itse suhtautuu käynteihin alussa negatiivisesti, tyyliin "onks sen pakko taas tulla". Osa tästä selittyy koulupäivän jälkeisellä väsymyksellä. Naakka kuitenkin "heräilee" pikkuhiljaa, ja sen jälkeen asiat sujuvat ihan hyvin.

PS. Haluaisin pelata Menolipun lisäksi myös esimerkiksi Muuttuvaa labyrinttia, mutta perheessämme on toistaiseksi vähemmän sen pelin ystäviä.

PPS. Peli, joka on kerännyt kaikkien suosion, on tällä hetkellä Inkan aarre. 

PPPS. Tällä hetkellä olen jo rentoutunut perhetyöntekijän suhteen niin, että tungen vain pahimmat sotkut lattioilta kaappeihin ; )