Perfektionismia ja pirtelöbaari

Opiskelujeni ensimmäinen periodi alkaa olla loppusuoralla. Tehtävää on vielä paljon - olin jopa onnistunut unohtamaan muutaman tehtävän - vietän lauantaina ja sunnuntaina aikaa niiden parissa. Luulen kuitenkin, että saan kaiken hoidettua ainakin juuri ja juuri ajallaan. 

En ole voinut tänä syksynä sanoa, että muut asiat rullaavat omalla painollaan. Aikaa ja energiaa vie eniten Naakan asia (odotan vielä edes vähän tasaisempaa hetkeä), seuraavaksi eniten Touhin toistuvat kurkunpään tulehdukset. Nyt ei ole sentään jouduttu sairaalan päivystykseen.

Siinä sivussa otin itseäni hieman niskasta kiinni, ja aloin taas tehdä jumppaliikkeitä - edes hieman. Nyt alkaa jo olla univelkaakin, jota ajattelin yrittää nukkua pois tämän viikonlopun aikana. 

Alan myös hiljalleen voittaa perfektionismia, joka on aina liittynyt opiskelija-identiteettiini. Olen tehnyt koko syksyn lujasti töitä. Asiat eivät sinänsä ole tällä kertaa ylitsepääsemättömän vaikeita, sen sijaan etäopiskelu erilaisine ryhmineen ja työmuotoineen on ollut aikaavievää.

Minun on pitänyt hyväksyä, etten voi kilpailla digiosaamisessa diginatiivien kanssa. Olen oppinut paljon uutta, mutta ketterästi se ei käy. Digiosaaminen ei ole onneksi se varsinainen ala, jolle kouluttaudun :D , vaikka sitäkin työhön liittyy.

Ajattelin aina ennen, että täytyy tehdä parhaansa. Nyt olen kuitenkin huomannut, että saadakseni kaiken tehtyä, täytyy joitakin asioita tehdä puolihuolimattomasti - kuitenkin, jo sana "puolihuolimaton" herättää minussa todellisia huonouden tunteita. Olen päättänyt selviytyäkseni oppia elämään tunteideni kanssa.

Naakka oli eilen koulusta tullessa niin väsynyt että oikein itki. Itkun seasta purkautui kaikenlaisia asioita, joita hän haluaisi tehdä, mutta ei jaksa. Siellä oli sellaista, jota ei ole korona-aikana tehdä. Nappasin kuitenkin yhden toteutettavan asian: pitää maistaa pirtelöä!

Toden totta, Naakka ei ole koskaan maistanut sellaista. Hän sanoi kuulleensa, että tietää yhden pirtelöbaarin. No, hetken googlailun jälkeen sellainen löytyi, ja sanoin että lähdemme sinne heti, vieläpä ennen pääruokaa.

Näin kävimme hieman hömpöttelemässä tyttöjen kesken. Itse asiassa myös rva:lle tekee hyvää olla välillä kangistumatta kaavohinsa. Pirtelöt olivat lopulta niin isot, ettemme kumpikaan jaksaneet juoda niitä loppuun :D 

Samalla matkalla hankimme taas hieman lisää gerbiilintarvikkeita. Ennen pitkää meillä on valmis koti gerbiileille. Olemme valmistautuneet tähän jo pitkään, joten luulisin, että selviämme. 

PS. Toivoisin useampienkin asioiden rullaavan nykyistä paremmin, mutta olen päättänyt olla iloinen niistä, jotka rullaavat.

PPS. Pirtelöbaari oli kyllä virkistävä, arjesta poikkeava asia!

PPPS. Minuakin alkaa jännittää gerbiilien muutto meille.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys