Liikunnallisia onnistumisia ja tiukkaa opiskelua

Ylitin itseni eilen täysin - kävin yksin uimahallissa! Tämä on suorastaan poikkeuksellista kolmesta syystä: Ensinnäkin, tein jotakin erilaista liikunnallista pitkästä aikaa - siis en jumpannut kotona tai käynyt lenkillä. 

Toiseksi, menin kodin ulkopuoliseen liikuntapaikkaan itsekseni (pari kertaa olen käynyt lasten kanssa) ensimmäistä kertaa kevään 2020 eli korona-ajan alkamisen jälkeen. Olo tuntui hieman liian "tillsammans" -meiningiltä, mutta täytyy luottaa sairastetun omikronin voimaan. 

Kolmanneksi: pystyin todellakin uimaan koko kilometrin. Hiljakseen toki, mutta ei siinä sen pidempää aikaa mennyt kuin aiemminkaan. Uimatekniikassakin on varmasti parantamisen varaa kuten aiemminkin - pääasia kuitenkin oli, että pysyin pinnalla ja pääsin eteenpäin :D 

Onnistumisesta tuli valtavan mukava olo. Vaikka liikunnallisuudessani on oikein paljon korjattavaa, on mukavaa saada itsensä tavallisuudesta poikkeavalla tavalla liikkeelle.

Toinen onnistuminen koettiin edellisenä viikonloppuna, kun sain aikaiseksi lähteä lasten kanssa luistelemaan. Naakka päätti vaihtaa hokkareihin, joten niillä piti lähteä treenaamaan. Onnistuminen oli siis, että pääsimme ylipäätään liikkeelle :D 

Okei, sekin oli onnistuminen, että Naakka tajusi, miten hokkareilla liikutaan. Harjoittelu oli kuitenkin hänestä ärsyttävää, eikä häntä ole sen jälkeen huvittanut luistella. En ole kovin huolissani - 8-vuotias ei vielä ole sanomisissaan kovin lopullinen.

Touhi otti rennosti. Koska pitkällinen harjoittelu kiinnosti häntä ehkä vielä vähemmän kuin Naakkaa, hän könysi luistimineen lumihankeen ja leikki siellä, kunnes oli aika lähteä. Minä en kaatumisvaaran vuoksi luistele edelleenkään. Tosin kaksi viimeistä kaatumistani talviliukkailla ovat tapahtuneet ihan muualla kuin luistinradalla. 

Minulla on opiskeluiden suhteen todella tiukka vaihe. Käytännössä tämä tarkoittaa kahta esseetä, tutkielmaa ja tenttiä. Tänään tein käytännöllisesti katsoen ainoastaan esseetä. Tenttiinluku pitäisi todellakin aloittaa, mutta siihen on rahkeita vasta ensi viikolla. 

Aikaa yksittäiselle työtehtävälle on aika vähän, ja tänään aloittamani kahdeksan sivun esseetekstin pitäisi olla valmis huomisiltaan mennessä. Toki lähdeaineistot on luettu jo aikaisemmin. Kuitenkin, vaikka olen hyvä kirjoittaja, aika menee varsin tiukille.

Opinnot alkavat kyllä kaiken kaikkiaan olla voiton puolella, mikä on jo sinänsä uskomaton suoritus. Yritän muistaa olla iloinen, että olen jaksanut, vaikka helppoa ei kyllä aina ole ollut. 

PS. Aion järjestää itselleni uima-aikaa jatkossakin. Ilokseni minulta löytyi ladattuna kortilta vielä kuntosalikertojakin, jotka täytyy käyttää ennen ensi syksyä. Niitäkin aion käyttää jossakin vaiheessa.

PPS. Yleisesti ottaen ulkoilu on tällä viikolla ollut vähän hankalaa, koska säät eivät ole suosineet. Periaatteessa sää on tietysti pukeutumiskysymys, mutta käytännössä jäiset jalkakäytävät tai hehtaarilätäköt eivät ole kivoja - ei minun kaltaiselleni talvisään ystävällekään.

PPPS. Gerbiilirintamalle kuuluu uutta, mutta kirjoitan siitä lisää myöhemmin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys