Vauvat kotiutuivat

Pikachu-gerbiilimme löytyi alkuviikosta kuolleena terraariosta aivan yllättäen. Mitään sairauden merkkiä hänessä ei näkynyt, jos ei ota huomioon, että hän oli hieman pienikokoinen. Hän oli hyvin touhukas, pikimusta pikkuinen ja erinomainen tunneleiden kaivama.

Lapset olivat todellakin surun murtamia. Naakalle isku oli todella kova, hän on ollut todella kiintynyt molempiin gerbiileihin. Touhille myös, sillä Pikachu oli hänen gerbiilinsä. Se ilta meni varsin itkuisesti, ja Touhi oli hyvin pettynyt, kun Pikachun kuolemaa ei mainittu iltauutisissa.

Gerbiili on laumaeläin. Jos se jää yksin, pitää uusi kaveri hankkia nopeasti, sillä pitkä yksinolo voi muuttaa gerbiilin araksi erakkoluonteeksi. 

Tästä tietoisena rva alkoi suorittaa nopeaa etsintää. Tuuri oli hyvä, sillä löysinkin sopivan sisarusparin (tyttöjä tietenkin, kuten Puolukkakin). Gerbiilit sijaitsivat lähellä, joten sain haettua ne meille lyhyellä varoitusajalla.

Gerbiilejä ei voi laittaa suoraan yhteen, vaan rakentelin terraan väliseinän. Sekä omalla puolellaan viihtynyt Puolukka että uudet tulokkaat testasivat seinän toimivuutta pari päivää. Sitten molemmat rauhoittuivat omiin puoliinsa.

Olemme Naakan kanssa yhteistoimin hoitanut gerbiilien totuttamista toistensa hajuihin. Vaihdamme ruokakuppia ja pesäkoppia päittäin joka päivä, ja siirtelemme myös pohjamateriaalia. Toiveissa on, että saisimme ylihuomenna yhdistettyä lauman.

Lemmikkienhoitorutiinit ovat muuten muodostuneet osaksi iltatoimiamme. Tämä on välillä vähän raskastakin, mutta samalla antoisaa. Kalat ja sauvasirkat ruokitaan. Gerbiilit myös, mutta heidän kanssaan seurustellaan enemmän kuin muiden lemmikkien.

Vähän harvemmin eli viikoittain on jonkinlaiset lemmikkien asumuksen siivoukset. Näissä minä olen päätekijä, mutta varsinkin Naakka auttaa gerbiilien kanssa. Naakka taitaakin olla gerbiileillemme kaikkein tutuin ihminen.

Lapsen ja pikkueläinten väliset kohtaamiset ovat ihanaa seurattavaa. Molemmat lapset osaavat olla todella varovaisia ja lempeitä lemmikkiemme kanssa. Kun kavereita tulee kylään, joudun välillä muistuttamaan asiasta, minkä teen ihan mielelläni - samalla kerron lemmikeistämme.

PS. Toivomme, että Puolukka sopeutuu laumansa uusiin jäseniin hyvin.

PPS. Minulle on liian suuri talouskysymys esimerkiksi ostaa uusi lamppu eteiseen, mutta lemmikkien kohdalla en näemmä sure rahanmenoa (toki kulut ovat eläintemme kohdalla varsin pienet).

PPPS. Lapset ovat pitäneet huolta, että lemmikkieläimemme tunnetaan niin koulussa kuin päiväkodissakin :D