Nelikymppisenä

Kun täytin 30, odottelin kovasti, että meille tulisi lapsi. Sitä piti yrittää useampi vuosi. Lapsen tulo (ja myöhemmin toisen) muovasi ikävuodet 30-40 tietynlaiseksi. Olen blogissani kirjoittanut aika paljon tuosta ikävaiheesta - ehkäpä on välillä mukavaa pohtia muutakin?

Olen tällä hetkellä ihan tyytyväinen elämääni. Ehkäpä olen ollut aina henkisesti hieman keski-ikäinen (:D) joten en ole kriisiytynyt, kun olen täyttänyt pyöreitä. Jollakin tavalla tuntuu, että tästä se elämä vasta alkaa. Ymmärrän toki niitäkin, joiden elämän huippu on aika ennen kuin on täyttänyt 25 - sehän on jo tässä vaiheessa etääntynyt todella kauas.

Vaihdevuosiakaan ei tarvitse odottaa - ne päättivät käynnistyä etuajassa joitakin vuosia sitten. Kirjoitan tästä myöhemmin, sulattelen asiaa itsekin vielä. Mitään katastrofaalista ei ole onneksi tämän asian suhteen tapahtunut enkä esimerkiksi kuole (ainakaan tilastollisesti) aiemmin kuin muut.

Koska elämäni on sisältänyt aika paljon sellaista, mikä on tehnyt tilanteeni hieman poikkeavaksi (niskavamma, vaikeahoitoinen astma, lasten saamiseen liittyvät ongelmat jne), huomaan odottavani elämältä enimmäkseen normaalia arkea.

Kiinnostun kaikenlaisista asioista ja ilmiöistä yhtä paljon kuin nuorempana, jos en enemmän. Maailman ihmeellisyyden pohdinta on lempipuuhaani. Huonekasvien hoito ja kasvimaa miellyttävät. Lemmikkieläimet ovat kivoja ja lukeminen myös. Uusien asioiden oppiminen on hienoa, joskin esimerkiksi uusien rutiinien luominen on oikein haasteellista ;) 

Olen alkanut ruuhkavuosien aikana tiedostaa entistä konkreettisemmin, miten mielestä ja kehosta on pidettävä huolta. Toteutus on sitten eri asia. Työn, lasten ja kodin pyörittäminen ottaa välillä voimille ja ennen kaikkea vie aikaa edellä mainitsemaltani.

Mitä odotan vielä? En juuri tällä hetkellä mitään mitä en ole aikaisemmin kokenut. Keksin kyllä aina välillä pienempiä ja isompia asioita ja voin niitä onnekseni toteuttaa. Yritän myös sopeutua siihen, etteivät asiat mene aina niin kuin juuri minä haluan.

Lyhyemmän tähtäimen suunnitelmia toki teen. Juuri tältä päivältä odotan että pääsisin uimaan, kirpparille lähikaupungissa sekä voisin lukea kirjoja, jotka otin mukaan tänne mökille. Haasteita: kuumuus, kiukuttelevat lapset sekä se että muut matkalaiset haluavat yleisesti ottaen eri asioita kuin minä :D 

Haluan myös tarkkailla luontoa lisää, koskapa se on täällä niin lähellä. No, on se Helsingissäkin lähellä - Suomessa ei taida olla niin urbaania aluetta ettei luontoelämyksiä voisi saada. Mutta, täällä se on taas vähän erilaista. 

Mukavaa viikonlopun alkua!