Vanhemmuus: älä noudata (ainakaan kaikkia) ohjeita

Älä lue äitiyttä käsitteleviä artikkeleja - tämän neuvon olisin halunnut kuulla, kun lapseni olivat pieniä. Ei, eivät ne missään tapauksessa kaikki huonoja ole, mutta velvollisuudentuntoisena ja väsyneenä pienen lapsen vanhempana luin niitä vain todetakseni, missä kaikessa olin epäonnistunut.

Pahinta ovat nettiartikkeleiden kommentit, joissa vanhempaan ikään ehtinyt yli viiden lapsen superäiti tylytti nuorempia, että kestää pitää, koska hänkin on helposti kestänyt. Näin myöhemmin olisin pyytänyt laajaa raporttia, jossa tällaisen henkilön vanhemmuuden laatu arvioidaan puolueettomasti ;) 

En itse asiassa tykkää omalla kohdallani edes MLL:n oppaista - niistä puuttuu ei niin hyvien päivien rosoinen pinta. Toki on hyvä, että oppaita tehdään - kyllä ne ihan asiaa sisältävät. 

Mitähän koululaisen vanhemmalta oletetaan...

Liika ruutuaika on pahasta - arvaa mitä lapseni tekevät parhaillaan.

Harrastukset opettavat pitkäjänteisyyttä ja sosiaalisia taitoja - Naakka harrastaa Itsevaltiaiden katsomista, Touhi on käynyt kaksi kertaa koriksessa ja leikkii mieluiten  sotaa.

Terveellinen arkiruoka ja välipalat auttavat jaksamaan - onneksi on kouluruoka, valmislihapullat, kalapuikot sekä pinaattiletut. Elovenan välipalakeksit ovat pop!

Läksyjä tehdään yhdessä - iltaohjelmamme on taas saanut uuden ohjelmanumeron - läksy- ja repunpakkausralli. Olen myös tehokas huomaamaan Wilmasta, mitä toissaviikolla olisi pitänyt tehdä. 

Ole läsnä lapsesi elämässä - joo-o, olen läsnä myös työpaikalla ja kotona yritän tuhota meidän kodin banaanikärpäs- ja keittiökoisafarmia hengatessani samalla lasten kanssa. Älä avaa kaappiemme ovia.

Tue lapsesi ystävyyssuhteita - kun tulen väsyneenä töistä kotiin ja siellä melskaavat lapseni ja neljä heidän ystäväänsä, olenko monsteri, jos mielessä käy, etten jaksaisi tukea.

Lapsi tarvitsee kasvaessaan myös yksinolon hetkiä - no sen olen huomannut - elämäni on supistunut keittiöön, koska lapseni tarvitsevat rauhallisia paikkoja rajatuissa neliöissämme.

Huom! Edellinen kappale on kirjoitettu pilke silmäkulmassa.

Minulle paras vanhemmuuden opas on itse asiassa ollut Eve Hietamiehen Yösyötöstä alkava kirjasarja, jossa Antti Pasasesta tulee yllättäen poikansa Paavon yksinhuoltaja. Suosittelen lukemaan.

Olen myös ihmetellyt, miten lapsia tupsahtelee ympäri maailmaa, ja miten erilaisin keinoin he elävät hyvän lapsuuden ja päätyvät hyviksi aikuisiksi. Tämä pitäisi yrittää pitää mielessä, sillä isossa mittakaavassa (tai pienessä) lapset ja ympäröivät tilanteet ovat oikein yksilöllisiä.

Ehkä paras teko, jonka voit tehdä, on suhtautua lämpimästi kanssavanhempiin ja miettiä, miltä sanomasi (tai kirjoittamasi) asia voi toisesta tuntua, niin negatiivinen kuin positiivinenkin.

Mukavaa lauantaita!



Kommentit

  1. Kun odotin poikaa, olin saada burnoutin kaikesta informaatiosta ja toisaalta tenttaamisesta mitä kuulin "superäitien" suusta. En tiennyt mitä tarkoittaa täysimetys, unipussi, tiheän imun kausi (luulin sen liittyvän parisuhteeseen, kiitos Antti Pasasen) jne. En tiennyt yhtään mitä vauvan kanssa tehdään. Tai tiesin tämän: jos vastaan tulee vaunuja lykkivä henkilö, vaunuissa olevalle vauvalle ei tehdä mitään. Tämä oli arvokas tieto. Saatoin sen vuoksi välttää esim. vankeustuomion. Mielestäni ihan hyvä alku. Lapsi itse teki selväksi mitä nuo tuntemattomat käsitteet tarkoittivat 😁

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Lasten kaverit kylässä - ruokailu

Lasten merkkivaatebuumi - tulipahan koettua