Tekoälypohdintaa

Kuuntelin tänään aamuohjelmaa, jossa puhuttiin siitä, kuinka tekoäly on korvannut monenlaisia rutiinihommia. Siinä tuotiin esille mielenkiintoinen näkökulma, jota ei ole minunkaan mielestäni mietitty. 

Nyt on aikuistumassa ja siirtymässä työelämään ensimmäinen sukupolvi, joka voi ottaa suoraan tekoälyn käyttöön (toki työtehtävästä riippuen). Heidän työuransa alkuajat tulevat olemaan erilaiset edellisten sukupolvien kanssa.

Tähän asti työelämään on juurruttu nimenomaan aloittamalla rutiinitoimenpiteiden toistosta ja arvioinnista, mikä meni hyvin ja missä pitää parantaa. On myös ollut mahdollista nähdä eritasoisia tai muuten erilaisia työn tuloksia.

Nyt monessa työpaikassa korvataan ihmisen työpanos tekoälyllä. Ei ole välttämättä tutkittu, minkätasoisia tuloksia sieltä tulee. Tällä hetkellä selvää on kuitenkin, että rutiinihommien tuotoksilla on uhkana muuttua toistensa kopioiksi.

Olen toisaalta huolissani tekoälyn tekemän työn tuloksesta, lähinnä sen laadusta - joskus myös todenmukaisuudesta. Toisaalta olen huolestunut, mikäli perinteinen oppiminen, siis lukemattomien toistojen kautta tuleva, menettää arvonsa. Se on jo osittain menettänyt.

Kukaan ei osaa alkuun kirjoittaa esimerkiksi työhakemusta. Harjoittelemalla kuitenkin oppii kyseisen tekstilajin, ja myös tunnistamaan, mikä toimii ja mikä ei. Silti suuri osa työhakemuksista tehdään tekoälyn avulla vain muutoksia tekemällä - tuotokset muistuttavat silti toisiaan.

Kuulostanpa kriittiseltä :D Kyllä se tekoäly on tullut jäädäkseen (ainakin todennäköisesti). Ehkäpä haluaisin vain hieman jarrutella. Esimerkiksi, yleisesti on puhuttu peruskouluikäisten kirjoitustaidon heikkenemisestä. Siksi on huono, jos tekoälyohjelmasta pystyy hakemaan valmiin tekstin. 

Omat lapseni ovat siinä iässä, kun läksyt ajoittain ärsyttävät. En muista itsekään aina olleeni yli-innokas harjoittelemaan useiden toistojen kautta. Sillä tavalla me kuitenkin opimme uusia asioita. Kävely- ja puhetaidosta alkaen. 

Tällä hetkellä minusta on erittäin pirullista mennä toistuvasti kuntosalille ja huomata, ettei kehitys ole niin nopeaa kuin olisin toivonut. Sama pianonsoiton kanssa. Uuden opettelu on oikeasti hullun hommaa - vai viisaan?