Äly(tön) puhelin

-

 Puhelimet...me kuulumme juurikin siihen porukkaan, joiden lapset saivat älypuhelimet seitsemänvuotislahjaksi. Nykyäänhän niin ei usein enää tehdä, vaan puhelin saadaan vasta paljon myöhemmin. 

Nyt lapsemme ovat täysin puhelinten orjia...no ei ihan. Toki näin jälkeenpäin ajatellen kellopuhelimet olisivat olleet hyvät. Luulen kuitenkin, ettei kumpikaan lapsi halua suorilta vaihtaa takaisin kellopuhelimeen. 

Naakka puhuu välillä, että vähemmän koukuttava puhelin olisi hyvä. Tarjouduimme blokkaamaan kaiken koukuttavan sisällön puhelimesta pois. Hän ei ole vielä ilmaissut kantaansa ehdotukseemme. Katsotaan, mitä tapahtuu.

Kumpikaan lapsi ei ole sosiaalisissa medioissa Whatssappia lukuun ottamatta. Edes Naakka ei ole vielä sellaisia kysynyt itselleen. Käsittelemme pyynnöt kyllä, kun niitä aikanaan tulee. Olen oikein varma, että kysyvät. 

Molemmilla on "puhelinaikaa" tunti arkisin ja 1,5 tuntia viikonloppuisin. Sitä valvotaan Family link -sovelluksella. Toki joskus aikaa saa myös lisää. Molempien puhelin sulkeutuu (voi sillä vielä soittaa) klo 19. Se avautuu aamukympiltä, mihin Touhi ei ole viikonloppuisin ihan tyytyväinen ;) 

Olemme tehneet selväksi, että Whatssapp- keskusteluiden tulee olla sellaisia, että vanhempi voisi koska vain tsekata. En kyllä ole käyttänyt tätä oikeuttani juurikaan. Ilmeisesti ei ole ollut tarvettakaan.

Älypuhelimella on myös hyviä puolia. Varsinkin Naakka tykkää kuunnella musiikkia kuulokkeilla, ja se ei kellopuhelimella onnistuisikaan. Esim. pelit tai Youtube-videot voivat olla viihdyttävän puolen lisäksi myös esimerkiksi oivaltavia ja tarinallisia.

Pidän myös ajatuksesta, että lapset oppisivat myös itse kontrolloimaan puhelimenkäyttöään. Se ei onnistu, mikäli älypuhelinta ei ole. Toki hoidamme suuren osan kontrolloimista heidän puolestaan tässä vaiheessa, mutta he kasvavat koko ajan. 

Selviämme tällä hetkellä älypuhelinten kanssa varsin hyvin. Uudet rajoitukset puhelimen käyttöön kouluissa eivät kamalasti nappaa Naakkaa  ja Touhia, koska alakoulussa on ollut samanlainen kielto ennenkin. 

Kun he kasvavat isoiksi, haasteet muuttuvat luultavasti identtisiksi meidän aikuisten kanssa. Hankin itse pari vuotta sitten rannekellon, koska huomasin, että ajan tarkistaminen puhelimesta saattoi lopulta viedä 15 minuuttia :D 

Jokaisen on hyvä puntaroida, mihin haluaa käyttää aikansa ja huomionsa. Nykymaailmassa sitä on pakko oppia tavalla tai toisella tekemään.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaihdevuosioireet - päivitys

-
Kuva
 Täytän tänä vuonna , tosin ihan loppuvuodesta, 44. Minulle kävi niin, että esivaihdevuodet / vaihdevuodet alkoivat melko ajoissa. Nyt käsitän, että ensimmäiset oireet alkoivat noin 38-vuotiaana. Hiljalleen oireet lisääntyivät. Viime kesänä olin tilanteessa, jossa kuumat aallot olivat päivittäisiä. Menkat tulivat epäsäännöllisesti, välillä tilanne muistutti padon murtumista, välillä, hmm, oikein kuivaa kesää :D PMS oli hirveä - mielialat heittelivät hurjasti. Ehkä pahinta olivat kuitenkin nivelkivut. Tilanne meni sellaiseksi, että varsinkaan olkapäiden kipujen kanssa ei meinannut voida olla. Nivelkipuja en edes tunnistanut vaihdevuosioireiksi. Oli kyllä epätoivoinen olo, kun yritin pitää voimaharjoittelulla lihaksia kunnossa ja tehdä kaiken oikein. Silti sattui niin maan perkeleesti. Gynellä puhuin tilanteestani. Hän sanoi suoraan, että ei kannata kärsiä turhaan. Olin epävarma lääkkeistä, koska suvussani on rintasyöpätaustaa. Se ei kuitenkaan ole suoraan esim. äidillä tai siskolla....
Lue lisää

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit...
Lue lisää

Sauvasirkan (ja meidän tuleva) viimeinen matka

-
Kuva
Sauvasirkkaterraario on nyt kuulunut olohuoneeseemme puolisen vuotta. Elo lemmikkien kanssa on sujunut rauhallisesti. Perushoito sujuu niin, että ne saavat salaatinlehden iltaisin ja samalla suihkutusta sumutepullosta.  Noin viiden päivän välein kiikutan terraarion olohuoneesta keittiön pöydän ääreen ja puhditan jätökset lasiseinistä ja pohjalta. Tässä samalla poistuvat myös sauvasirkkojen munat, jotta kanta ei pääse kasvamaan liian villisti. Munat täytyy pakastaa ennen bioroskikseen laittamista, ja pakastaminen onnistuu helposti, kun siirrän pohjalla olleet talouspaperit myttynä pakastepussiin ja pussin pakkaseen muutamaksi päiväksi. Sauvasirkkojen "keppimäisyys" jaksaa yhä kiinnostaa. Niitä otetaan terraariosta ulos varsin harvoin, koska ne eivät siitä pidä. Lähinnä silloin, kun joku vieras haluaa selfien sauvasirkan kanssa, niin hän sellaisen saa.  Kuitenkin , yksi kolmesta alkuperäisestä sauvasirkasta tuli tiensä päähän viime viikolla. Touhi sanoi kuolleen sirkan nähdess...
Lue lisää