Harrastamisen Suomen malli - musiikki?

-

Harrastamisen Suomen malli on hieno juttu. Vaikka omat lapseni eivät ole toistaiseksi täällä tarjottaviin lajeihin syttyneet, olen kausittain katsonut lajilistat läpi ja todennut, että vaikuttaa kyllä hyvältä. Toivon, että mahdollisimman moni saa mahdollisuuden harrastaa tätä kautta.

Yhtä asiaa olen kuitenkin ihmetellyt - musiikki tuntuu lähes kokonaan uupuvan valikoimasta. Onko niin, että musiikkiharrastuksen suosio on jotenkin uupunut? Ajatellaanko, että jos musiikkia haluaa harrastaa, se on sitten omakustanteista.

Omassa lapsuudessani, umpisurkeana ;) lama-aikana, kouluissa oli ainakin jonkinlainen kuoro. Pakollinen soitinharjoittelu toki hoidettiin nokkahuiluilla, joihin monilla on viha-rakkaussuhde edelleen. Itse kuulun heihin, joista nokkahuilulla soittaminen oli ihan kivaa.

Takaisin nykyaikaan - jos lapseni haluaisivat harrastaa musiikkia, olisin erittäin suopea. Kumpikaan ei ole toistaiseksi osoittanut suuntauksia siihen suuntaan. Olen perheeni ainoa, jolla on jonkinlaista musiikkiharrastustaustaa.

Mutta...olisi kyllä mukavaa, jos harrastamisen Suomen mallissa olisi jonkinlaista musiikkitoimintaa. Musiikki on kuitenkin alue, josta kaikilla on jotakin kokemusta. Luulen, että löytyy lapsia ja nuoria, joille matalan kynnyksen musiikkiharrastus olisi upea juttu.

No, Touhi kyllä mainitsi vähän aikaa sitten, että haluaisi soittaa rumpuja. En ollut täysin suopea heti ;) Luulen, että hän haluaisi ehkä nykyisellään enemmän rumpusetin kuin harjoitella säännöllisesti soittamista. 

Olen itse soittanut pianoa viime kuukausina todella vähän. Taitaa olla niin, että piano kuuluu minulla ns. talviharrastuksiin. Kun hoidan puutarhapalstaa, mukaan ei mahdu juurikaan "sisäharrastuksia". Luulen, että pianonsoitto jatkuu taas kohta.

Kuuntelen musiikkia yleensä ulkona kulkiessani. Jos laitan ruokaa tai teen jotakin muuta, en useinkaan kuuntele musiikkia vaan mielummin podcasteja. 

Musiikkimakuni on varsin monipuolinen. Se taitaa painottua menneiden vuosikymmenten musiikkiin, mutta tiedän suurinpiirtein, mitä radion soittolistoilla parhaillaan soitetaan. Viime päivinä olen pitkästä aikaa kuunnellut Katie Meluan biisejä. Tykkään niiden huolettomuudesta ja positiivisuudesta. Suosittelen!

Mukavaa sunnuntaita!




Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaihdevuosioireet - päivitys

-
Kuva
 Täytän tänä vuonna , tosin ihan loppuvuodesta, 44. Minulle kävi niin, että esivaihdevuodet / vaihdevuodet alkoivat melko ajoissa. Nyt käsitän, että ensimmäiset oireet alkoivat noin 38-vuotiaana. Hiljalleen oireet lisääntyivät. Viime kesänä olin tilanteessa, jossa kuumat aallot olivat päivittäisiä. Menkat tulivat epäsäännöllisesti, välillä tilanne muistutti padon murtumista, välillä, hmm, oikein kuivaa kesää :D PMS oli hirveä - mielialat heittelivät hurjasti. Ehkä pahinta olivat kuitenkin nivelkivut. Tilanne meni sellaiseksi, että varsinkaan olkapäiden kipujen kanssa ei meinannut voida olla. Nivelkipuja en edes tunnistanut vaihdevuosioireiksi. Oli kyllä epätoivoinen olo, kun yritin pitää voimaharjoittelulla lihaksia kunnossa ja tehdä kaiken oikein. Silti sattui niin maan perkeleesti. Gynellä puhuin tilanteestani. Hän sanoi suoraan, että ei kannata kärsiä turhaan. Olin epävarma lääkkeistä, koska suvussani on rintasyöpätaustaa. Se ei kuitenkaan ole suoraan esim. äidillä tai siskolla....
Lue lisää

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit...
Lue lisää

Sauvasirkan (ja meidän tuleva) viimeinen matka

-
Kuva
Sauvasirkkaterraario on nyt kuulunut olohuoneeseemme puolisen vuotta. Elo lemmikkien kanssa on sujunut rauhallisesti. Perushoito sujuu niin, että ne saavat salaatinlehden iltaisin ja samalla suihkutusta sumutepullosta.  Noin viiden päivän välein kiikutan terraarion olohuoneesta keittiön pöydän ääreen ja puhditan jätökset lasiseinistä ja pohjalta. Tässä samalla poistuvat myös sauvasirkkojen munat, jotta kanta ei pääse kasvamaan liian villisti. Munat täytyy pakastaa ennen bioroskikseen laittamista, ja pakastaminen onnistuu helposti, kun siirrän pohjalla olleet talouspaperit myttynä pakastepussiin ja pussin pakkaseen muutamaksi päiväksi. Sauvasirkkojen "keppimäisyys" jaksaa yhä kiinnostaa. Niitä otetaan terraariosta ulos varsin harvoin, koska ne eivät siitä pidä. Lähinnä silloin, kun joku vieras haluaa selfien sauvasirkan kanssa, niin hän sellaisen saa.  Kuitenkin , yksi kolmesta alkuperäisestä sauvasirkasta tuli tiensä päähän viime viikolla. Touhi sanoi kuolleen sirkan nähdess...
Lue lisää