Terveisiä uudesta kodista!

 Nyt on kolmisen yötä nukuttu uudessa kodissa. Lapset ovat olleet muutaman yön täällä myös. Näköaloja olemme ihmetelleet, ja saunottu on joka ilta. Homma on vielä leveillään ja oikein moni asia hakee vielä paikkaansa. 

Tämä päivä onkin viimeinen, ennen kuin arki alkaa. Ei sillä, että tässä olisi juurikaan lomailtu :D Tämän päivän agenda on saada loputkin laatikot purettua. Niitä on edelleen varmaan 25. Kotinettiä ei ole, tv:n yläpuolella oleva hylly on kiinnittämättä ja niin edelleen...

Huomenna tulee sitten muuttomies hakemaan muuttolaatikot. Huomenna saapuu myös lukkoseppä asentamaan turvalukon. Huomenna mennään kouluun ja töihin, iik!

Se tarkoittaa, että tänään täytyy käydä katsomassa lasten koulumatka ja bussijutut kuntoon. Minunkin täytyy valmistautua siihen, että kuljen töihin kävellen. Eipä siinä muuta kummallista ole kuin että täytyy arvioida, kuinka paljon matkaan menee. 

Koska lasten koulukin vaihtuu huomenna, muutoksia on silläkin suunnalla. Kumpikin pääsi onneksi tutustumaan uuteen kouluun etukäteen, ja he tuntuvat tietävän, minne mennä. Harjoittelua se tulee kuitenkin alkuun vaatimaan.

Minä olen vakaasti päättänyt, että menen tänään Pilatekseen. Sekin vaatii hieman reissaamista, mutta opettelu on hyväksi minullekin. 

On kyllä niin, että tämä proggis vaatii lepoa ja toipumista. Huomasin yhtenä iltana saunassa, että koko kroppa on mustelmilla. No, koska toisen aikuisen nostelukyky ei nyt sattuneesta syystä ole ihan priima, olen sitten hoitanut fyysistä kuntoa vaativia muuttohommia erittäin paljon.

Lepoa ja toipumista ei kyllä tule ihan pian, mutta toivon mukaan joskus. Meillä on hieman ongelmia kaappitilan kanssa. Arkkitehdin näkemys keittiön kaappien määrästä ja laadusta on oikein paljon pienempi kuin meidän. 

Lisäksi yksi lipasto (ei arvokas) hajosi muutossa, ja yksi laatikosto meni tietämättäni jäteasemalle. Kirjahylly puuttuu, eikä nykyarkkitehtuuri suosi kirjahyllyn paikkaa. Tavaraa siis täytyy säilöä nurkkiin ennen kuin keksimme ratkaisuja. 

Nyt on vain pakko sietää keskeneräisyyttä ja hoitaa tilannetta yksi asia kerrallaan.