Koulutus - säästöt ja typerät päätökset

Koulua voi käydä monella tavalla. Viimeisinä vuosikymmeninä on nähty kaikenlaista. Nyt ollaan ehkä ottamassa hieman takapakkia - onneksi. 

Katselin Naakan luokkakuvaa. Oppilaita on kuvanottohetkellä nelisenkymmentä. Suuressa osassa oppiaineita heidät on jaettu kahteen ryhmään (vieläkään ei saa puhua kahdesta luokasta). Osassa oppiaineita he opiskelevat kaikki yhdellä porukalla.

Ensimmäisellä luokalla jako ei ollut millään tavalla selkeä. Oppilaita jaoteltiin eri tunneille eri tavalla. Tätä perusteltiin sillä, että lapsukaisiin haluttiin tutustua kunnolla ennen varsinaista jakoa. 

En tietenkään ole alakouluopetuksen ammattilainen. Jotakin onneksi tiedän. Minusta pienet oppilaat erityisesti tarvitsevat selkeän ryhmän. Isommatkin ansaitsevat sellaisen. Ehkä Naakkakin saa sopivankokoisen ryhmän, kun siirtyy ensi vuonna yläkouluun :D 

Oppikirjat - olen kuullut vuosien mittaan, kun joillakin paikkakunnilla on luovuttu oppikirjoista jopa kokonaan. Myös alakoulua on käyty ilman kirjoja. Tämä on mielestäni aika karseaa. Kirja on selkeä kokonaisuus. Sitä on ruutuun verrattuna helppo lukea.

Nykyään on alettu ymmärtää kirjojen tärkeys. Eipä meiltä tule akateemisesti koulutettuja osaajia tämänkään vertaa, mikäli kirjoja ei ole saatavilla. Lisäksi, ruutu houkuttelee jatkuvasti kurkkaamaan uusia sisältöjä, jolloin keskittyminen herpaantuuu.

Luin äidistä, joka oli ostanut lapselleen tehtäväkirjat - tämä kertoo mielestäni paljon. Omien lasteni koulussa oppikirjoja on melko hyvin tarjolla. 5. ja 6-luokilla saadaan tehtäväkirjat, mutta niihin ei saa tehdä merkintöjä. Olisiko sitten parempi jakaa pelkät vihkot ja teettää "vastaa kysymyksiin" -tyyppisiä tehtäviä.

Olen itse 90-luvun lama-ajan koululainen. Muistan esimerkiksi, kun opettajat olivat pakkolomilla vuorotellen kaksi viikkoa. Elimme luokassa kuin pellossa. Jotakin tehtäviä muistaakseni annettiin. Joku opettaja kävi välillä katsomassa tilannetta.

Pari lisämuistoa: kouluruuan laatu heikkeni. Myös koulutarvikkeet vaihdettiin halvempiin. Mielestäni laadukkaampia ei palautettu koskaan.

Koulutuksesta säästäminen (ja ylipäätänsä typerien koulutuspäätöksien tekeminen) on valtavan lyhytnäköistä. Nyt jo on nähtävissä, että meillä on esimerkiksi korkeakoulutettuja ammattilaisia liian vähän.  Silti säästöt jatkuvat.

Hieman karrikoiden - esikoiseni on omatoimisesti kehittänyt leikin nimeltä Riikka Purran sakset. Siinä leikeillään saksilla hyvinvointia kansalaisilta ja jaetaan sitä Orpon hallitukselle. Eivät ministerit asioista yksin päätä eikä 12-vuotiaani ymmärrä koko kokonaisuutta. Tämä kuitenkin esimerkkinä siitä, millaisia asioita lapset nappaavat nykyuutisista. Sekin kertoo jostakin.