Työ, murheita ja käytännön asioita

Pitkät kokoukset...voi että miten kroppa (toki mielikin) kärsii. Joskus niitä vain on pidettävä. Olen tyytyväinen, että vaihdoin alaa. Minun alallani ei pääasiallisesti tarvitse istua koneen ääressä koko päivää. Eipä tämä kroppa sitä kestäisikään.

Kävin alkuviikosta hierojalla, ja taas katsottiin uusi liike, jota minun pitää tehdä päivittäin tai ainakin kahden päivän välein. Onnistun tällaisissa yleensä pääsääntöisesti. Nyt sain kulkuavaimen monitoimitalon kuntosalille. Voisin nyt viikonlopun aikana käydä testaamassa.

Minulla on vähän puntaroinnin alla, käyttäisinkö työpaikan salia vai tuota lähellä olevaa salia. Jompaakumpaa aion joka tapauksessa alkaan käyttää. Uuteen saliin tutustuminen on aina oma juttunsa. Sinne tarvitsee viedä mm. oma lukko pukuhuoneen oveen. Arvaa, omistanko tällä hetkellä sellaista...

Kävin eilen katsomassa vakavasti sairastunutta ystävääni sairaalassa. Leikkaus onnistui. Se oli pitkä ja vaativa, yli kymmentuntinen. Viimeiset päivät ovat olleet toipumista, mutta hänen vointinsa on kohentunut.

Oli valtava helpotus, että leikkaus onnistui. Siinä kohtaa olisivat voineet todeta, ettei onnistu. Sitten leikkausviilto olisi vain laitettu kiinni ja edessä olisi ollut palliatiivinen hoito. Leikkaukseenkin olisi voinut kuolla. Nyt kumpikaan huonoista vaihtoehdoista ei onneksi toteutunut.

Tunnetasolla on ollut vaikeaa. Sekä hänellä että läheisillä. Puhuimme äitiydestä. On ihan kamala ajatus, että itse kuolisi, kun lapset ovat vielä pieniä. Vakavaa sairautta ei voi valita. Se vain tulee. Myöskään ei haluaisi, että lapset joutuvat miettimään tällaisia asioita. Sitäkään ei voi valita.

Vielä keveämpiä asioita...olemme todenneet, että suurten ostosten tilaaminen viikoittain on hyvä ajatus. Jopa minä olen oppinut käyttämään sovellusta, jolla ruoka tilataan. Nyt nimittäin tuntuu oikeasti, että kauppaan ei meinaa keretä.

Viime viikonloppuna saatiin tv-taso ja telkkarin yläpuolella oleva kaappi kasattua. Lamppufarssi vähän jatkuu. Puinen valaisin on varsinainen koottava palapeli. Siitä tulee sellainen vähän kävyltä näyttävä. Katsotaan, saammeko koottua sen valmiiksi. Pirullisinta on, että niitä on kaksi.

Onneksi tätä viikonloppua ei tarvitse käyttää kaupoissa juoksemiseen. Kotonakin on hommia, ja tuntuu, että olen taas "juossut" koko viikon jossakin. Influenssarokotuksessa olisi hyvä käydä, mutta lähden vain, jos saan kyydin.