Rouva Niskanen

Rva on nyt takaisin "kuosissa" juhannusmatkan jälkeen, tai ehkä sittenkään. Rva kävi toissapäivänä hierojalla, kroppa oli jumittunut monesta kohtaa. Hieronnassa olisi tarkoitus edistyä. Edistyminen tapahtuu hieronnan ja omien kotiharjoitusten avulla. Itse olen vuosien varrella joutunut tyytymään ylläpitoon ja hienoiseen edistymiseen (usein tulee myös takapakkia). Ongelmani on, että lihakset lähtevät jumittumaan uudestaan todella nopeasti, muutama tunti hieronnan jälkeen. Joitakin hyviä päiviä on, viimeistään viikon päästä tilanne on ennallaan. Teen säännölliset venytykset joka päivä. Ongelmani on, että tietyt kohdat (lapojen väli ja niska) tuntuvat menevän venyttelystä enemmän jumiin, vaikka venyttely olisi kuinka maltillista ja verryttelykin kuuluu ohjelmaan. Tähän ongelmaan olisi mukava löytää ratkaisuja ja helpostusta, vaikka usein tuntuu, että eihän tästä mitään tule. Viime viikolla rva teki muutaman tunnin irtioton perheestään lähtemällä lenkkeilemään Töölönl...

Juhannus lähestyy , ja rva alkaa tapansa mukaan käydä kierroksilla. Niitä aiheuttavat valmistelu (lähdemme mökille) ja pakkaaminen. So what, niissä onkin kova homma. Lisäksi Naakka on menossa eri paikkaan kuin me muut, mistä hän onkin hehkuttanut monta päivää. Lisää otsaryppyjä saan, kun mietin Touhin antibiooteista sekaisin mennyttä vatsaa ja mökkiolosuhteita. Vielä en ole päässyt ajattelussani siihen, että reissulla kaivovesi ei olekaan juomakelpoista, rva.n menkat alkavat, enkä ole varustautunut (juu, ei ole näkynyt since lokakuu 2016) etc etc. Näin koko vyyhti huoliajatuksia uhkaa vyörytä ylitseni ennen kuin olen ehtinyt reagoida mitenkään. Tämä on ihan tyypillistä rva:ta. Jostakin syystä olen loppuillan ja nyt aamun aikana rauhoittunut. Olen alkanut pohtia, että vaikka olenkin perheen organisointi- ja pakkausjyrä, saan miettiä asioita, joista tykkään (miettiä, ei tehdä...primitiivisesti haluaisin lukea äkkiä loppuun Harry Potterin, siis kolmannen. Aion pian lukea viimeisimm...

Viime yö meni taas vaihteeksi metsään...Touhi alkoi itkeä aamuyöstä, ja pari tuntia hereillä oltuamme (ja Touhia lääkiten ja rauhoittaen) totesimme puolisomme kanssa, että eiköhän korvatulehdus nro 5 ole astunut estradille. Koska pojalla ei ole kuumetta, en lähde viemään häntä lääkäriin päiväsellä, vaan puoliso tekee sen, kun tulee töistä. Hyvin kiukkuisen aamun jälkeen poika nukahti, ja nukkuu edelleen. Meillä olisi ollut taas vauvatanssit, mutta sairauden ja sateen vuoksi emme lähde minnekään. Luulen, että korvat putkitetaan, näin sanottiin viimeksi, kun Touhi oli lääkärillä. Ei, ei se ollut viimeksi, vaan toissakerralla, sillä viimeksi Touhin korvia tutkittiin lastenklinikan päivystyksessä sunnuntaina. Lääkityksestä puhutaan nykyään paljon - siis vähentämismielessä. Omalla kohdallani aihe on tullut tutuksi kipulääkityksen kanssa. Moni tuntuu olevan hyvinkin aggressiivinen lääkkeiden vastustaja. Toki liikakin on aina liikaa. Touhille olemme antaneet paljon kipulääkettä viim...

Rva istahti kotisohvalle pitkästä aikaa (olimme viikonlopun vanhemmillani maaseudulla). Viikonloppu oli erityinen - sen aikana sain nähdä toisella puolella maapalloa asuvaa ystävääni, joka on nyt käymässä Suomessa. On kurjaa asua niin kaukana tärkeästä ihmisestä, tapaamme nyt noin kaksi kertaa vuodessa. Koska rva ei todennäköisesti tee lähivuosina matkaa Australiaan, tapaamme silloin, kun hän on Suomessa. Tämän vierailun aikana tapaamme todennäköisesti vielä kerran, kun hän saapuu taas lähistölle. Erityiseksi tämän vierailun tekee, että ystäväni on raskaana. Ihmettelimme yhdessä, että hän ei enää tämän jälkeen tule Suomeen lapsettomana. Kun ensi jouluna näemme, hänen vauvansa on jo syntynyt, ja saamme tavata hänet. Ystäväni on myös Naakan kummitäti, Naakkakin kävi eilen kummitätiään tervehtimässä. Naakka miettii kielellisiä asioita paljon, ja ihmetteli etukäteen, mitä kieltä hän voi puhua kummitätinsä kanssa. Hän huojentui, kun kerroin että kummitäti osaa edelleen puhua Suomea. ...

Rva alkaa lähes 10 vuotta kroppansa kanssa temppuilleena todeta, että ei tuohon lihasjäykkyyteen oikein mikään auta...tai auttaa toki, mutta vain hetkeksi, ja uusia jäykkiä kohtia syntyy, kun jokin yksittäinen vanha hetkeksi häviää. Ennen onnettomuutta (v. 2009) minulla oli ongelmia alaselkäni kanssa...alaselkä ja lonkkien alue jäykistyivät. Yläselässä ei ollut jäykkyyksiä lainkaan. Yläselän jäykkyys alkoi, kun niska retkahti - ja on jatkunut tähän päivään saakka. Nykyisellään, viime raskauden jälkeen, alaselkävaivat ovat alkaneet taas. Ongelma-alueet ovat siis lisääntyneet, ja samalla liikkumisesta ja olemisesta on tullut entistä kivuliaampaa. Rva jutteli eilen illalla asiasta puolisonsa kanssa. Yhdessä tulimme tulokseen, että asiasta voisi olla hyvä käydä juttelemassa terveyskeskuslääkärin tai ehkä jopa fysiatrin kanssa. Rva on sinnikkäästi pitänyt lihasjäykkyyksiään sellaisina, jotka paranevat, kun harjoittelen tarpeeksi ja oikeilla liikkeillä. Nyt lähes vuosikymmenen harj...

Viimeaikaiset kirjoitukseni ovat liipanneet läheltä lapsiperhe-elämää, ja niin tämäkin. Meillä oli viikko sitten kunnoa osallistua helluntaijumalanpalvelukseen, jossa perheenjäseneni piti saarnan. Kun rva keksi, että toki Niskasetkin sellaisessa tilanteessa lähtevät "isolle kirkolle", jäi nuorimmaisemme Touhi pois laskuista. Naakka mukaan, Touhi, 10 kuukautta, ei. Touhille saimme hyvän hoitajan kirkonmenojen ajaksi. Perheestämme ei löydy vakaumuksellisia kristittyjä, mutta tykkäämme puolison kanssa käydä aina joskus kirkossa. Jumalanpalvelus on meille rauhoittava ja syvällinen tilaisuus, josta jää useimmiten mukava fiilis. Naakalle kirkonmenot olivat ensimmäiset. Rva kykenee jo nykyään menemään kirkkoon, vaikka pitkä istuminen tuottaa edelleen hankaluuksia. Edistys on kuitenkin huima, jos vertaa vuosien takaiseen tilanteeseen, josta blogissani kirjoitin. Alkuperäinen teksti löytyy täältä Sitten asiaan ... minulta on toivottu postausta, jossa annan vinkkejä, miten pi...

Eräs syy , miksi nykyinen asuinpaikkamme on mielestäni niin mukava, on tapahtumien ja tilaisuuksien runsaus. Kun tekemistä (siis muuta kuin töitä tai ihan tavallista oleilua) kaipaa, sitä on mitä todennäköisimmin saatavilla. Touhin kanssa olemme syystä tai toisesta jääneet järjestettyjen vauvajuttujen ulkopuolelle. Niinpä päätinkin viikko sitten ryhdistäytyä: leikkipuiston kesäohjelma ilmoitti vauvatansseista - siispä sinne! Lähtökohtaisesti Touhi, noin 12 kiloa, ei enää ole ihan optimaalinen tanssitettava. Minä taas en juurikaan nykyään tanssi (tanssi oli kuitenkin nuoruusaikojeni harrastuksista pitkäkestoisimpia, siis erilaiset tanssitunnit n. 8 - 17 -vuotiaana). Saavuimme paikalle semi-tihkusateiseen säähän. Tanssiryhmä oli juuri alkamassa, äitejä vauvoineen. Osoittautui, että lähes kaikki olivat osallistuneet kevään aikana vauvatanssikurssille. Niinpä, kun kokemustamme kysyttiin, vastasin Touhin puolesta, että lähdemme liikkeelle nollasta. Tunnin alkaessa ihastuin vauvatan...

Rva rohkenee kuvailla itseään wannabe-viherpeukaloksi. Taisin innostua kasvimaista ehkä kolmannella luokalla, ja kykin mielelläni kesät mummoni kasvimaalla. Ehkä kuudennella luokalla näin kaktuksista tehdyn "maiseman" lapsuudenkotini läheisessä kukkatalossa. Niin, innostuin kaktuksista, ja ennen pitkää minulla oli niitä monta. Kaktukset olivat kiehtovia, osa kukki, ja sitten oli sellaisia, että kaksi eriväristä kaktusta oli istutettu päällekkäin. Ongelmia tuli pölyjen pyyhkimisestä. Niitä piikkejä irtosi välillä, ja kerran jos toisenkin koiramme kävi huitaisemassa kaktuksen pöydältä. Serkuillani oli siemenestä istutettuja appelsiineja sekä kahvipuu. Kahvipuuhun en koskaan päässyt, mutta vielä tänäkin päivänä minulla on yksi "sitruspuu". Wannabe-viherpeukalo olen siksi, että hoidan ja kasvatan usein kasveja "tuntuman" avulla. Toki tiedän perusasioita, mutta unohdan välillä jopa minulla olevien, muutamien kasvilajien nimiä. Minun on myös vaikea oppia ...

On minulla jo iso tyttö , pohdin toissapäivänä. Oli alkuilta, ja puoliso oli lähtenyt viemään kuopusta lääkärille korvien tsekkaukseen (taas korvatulehdus, mutta se onkin jo toinen tarina). Tyttö kuunteli satuja, katsoi Trolls-elokuvaa ja puuhasi omiaan. Tein jotakin, mitä en ole neljään vuoteen tehnyt - kävin suihkussa siten, että ilmoitin vain tytölle, mitä menen tekemään. Vastaus oli lyhyt "joo". Oli ihmeellistä käydä pesulla ihan rauhassa vain vähän kuulostellen, mitä toisessa huoneessa tapahtuu. En tosin ollut varma edes siitä, missä huoneessa tyttö on. Ei tarvinnut kuitenkaan huolestua siitä tai esimerkiksi siitä, lähteekö lapsi omia aikojaan ulko-ovesta ulos. Tyttö ei etsisi käsiinsä vaarallisia esineitä tai muutakaan epäilyttävää. Ehdin jo pohtia, mikä minun roolini nyt sitten on... Niinpä, peseydyin rauhassa, ja kun ilmestyin kylpytakkisillani eteiseen, tyttö kertoi, että hyvin oli mennyt. Hän kertoi myös, että soitti "Let it go" -kappaletta Elsa-n...

Niskasten akvaariorintamalle kuuluu oikein hyvää - noin viidensadan kotilon poisto on auttanut, ja nyt otuksia ryömii akvaariossa enää harvakseltaan. Pieniä viitteitä, että kasvit alkaisivat toipua, on jo näkyvissä.  Vaikka akvaario on biosysteeminä säännelty, on se monin tavoin oma villi luontonsa. Asiat vaikuttavat toisiinsa, ja esimerkiksi kotilot voivat liikaa lisääntyessään aiheuttaa ongelmia niin kasveille kuin kaloillekin.  Kun kotilot syövät kasveja, kasvit alkavat kuolla. Kasvijäte ja kotiloiden ulosteet taas huonontavat veden laatua, mikä taasen huonontaa kalojen elinolosuhteita.  Maltillinen määrä kotiloita taas on useimmiten hyväksi akvaariolle - ne syövät pohjalta kasvijätettä, ja parantavat möyriessään akvaarion pohjan happipitoisuutta. Mutta, liika on liikaa, ja Nyt Niskasten akvaario alkaa näyttää siltä miltä pitääkin.  Myös rva:n nukkuminen on helpottunut uusien lääkkeiden ansiosta. Nyt rva syö pienen määrän erästä vanhanaikaista mase...