Sananen huonekasveista
Rva rohkenee kuvailla itseään wannabe-viherpeukaloksi. Taisin innostua kasvimaista ehkä kolmannella luokalla, ja kykin mielelläni kesät mummoni kasvimaalla. Ehkä kuudennella luokalla näin kaktuksista tehdyn "maiseman" lapsuudenkotini läheisessä kukkatalossa.
Niin, innostuin kaktuksista, ja ennen pitkää minulla oli niitä monta. Kaktukset olivat kiehtovia, osa kukki, ja sitten oli sellaisia, että kaksi eriväristä kaktusta oli istutettu päällekkäin. Ongelmia tuli pölyjen pyyhkimisestä.
Niitä piikkejä irtosi välillä, ja kerran jos toisenkin koiramme kävi huitaisemassa kaktuksen pöydältä. Serkuillani oli siemenestä istutettuja appelsiineja sekä kahvipuu. Kahvipuuhun en koskaan päässyt, mutta vielä tänäkin päivänä minulla on yksi "sitruspuu".
Wannabe-viherpeukalo olen siksi, että hoidan ja kasvatan usein kasveja "tuntuman" avulla. Toki tiedän perusasioita, mutta unohdan välillä jopa minulla olevien, muutamien kasvilajien nimiä. Minun on myös vaikea oppia luonnonkasvien nimiä, vaikka tunnen ne ominaisuuksien perusteella.
Tykkään, että kasveja on paljon. Oikeastaan kotonani saisi olla lähes viidakkotunnelma. Tosiasiassa, sen jälkeen kun lapset tulivat, meillä on ollut huonekasveja rajoitetusti, ja myrkyllisistä kasveista olemme kokonaan luopuneet.
Silti, olen aina tyytyväinen, kun saan uuden kasvin. On jännittävää nähdä, miten kasvi alkaa viihtyä, ja millä keinoin onnistun pitämään kasvista mahdollisimman hyvää huolta.
Ensimmäinen kasviton aika koitti, kun talossamme alkoi julkisivuremontti tämän vuoden alusta. Koska asuntomme meni pressun alle, siitä tuli kasveille mahdoton paikka elää. Kasveja jäi ainoastaan akvaarioon.
Muutamasta luovuimme, loput ottivat vanhempani ystävällisesti hoitoonsa. Nyt olemme saaneet pressun pois talon toiselta puolelta, ja eilen sain jo osan kasveista meille takaisin. Oli mukava tunne, kun kukkivat saintpauliat sekä joulukaktus saapuivat.
Nyt kun Touhikin on alkanut liikkua yhä enemmän, olen hieman skeptinen sitruspuuni suhteen. Meillä ei oikein ole sellaista paikkaa, jossa se saisi olla poikamme tutkimusmatkoilta rauhassa. Lisäksi, olohuoneeseemme ei voi edelleenkään sijoittaa kasveja, sillä ikkunat ovat pressun peitossa.
Näistä syistä johtuen myös parveke- ja kasvipenkkiviljely on tauolla tänä kesänä. Toisaalta ihan hyvä, jälkeläistemme hoito vie nyt niin paljon aikaa, että rva:n kasviharrastus (akvaariota lukuun ottamatta) odottaa väljempiä aikoja.
Niin, innostuin kaktuksista, ja ennen pitkää minulla oli niitä monta. Kaktukset olivat kiehtovia, osa kukki, ja sitten oli sellaisia, että kaksi eriväristä kaktusta oli istutettu päällekkäin. Ongelmia tuli pölyjen pyyhkimisestä.
Niitä piikkejä irtosi välillä, ja kerran jos toisenkin koiramme kävi huitaisemassa kaktuksen pöydältä. Serkuillani oli siemenestä istutettuja appelsiineja sekä kahvipuu. Kahvipuuhun en koskaan päässyt, mutta vielä tänäkin päivänä minulla on yksi "sitruspuu".
Wannabe-viherpeukalo olen siksi, että hoidan ja kasvatan usein kasveja "tuntuman" avulla. Toki tiedän perusasioita, mutta unohdan välillä jopa minulla olevien, muutamien kasvilajien nimiä. Minun on myös vaikea oppia luonnonkasvien nimiä, vaikka tunnen ne ominaisuuksien perusteella.
Tykkään, että kasveja on paljon. Oikeastaan kotonani saisi olla lähes viidakkotunnelma. Tosiasiassa, sen jälkeen kun lapset tulivat, meillä on ollut huonekasveja rajoitetusti, ja myrkyllisistä kasveista olemme kokonaan luopuneet.
Silti, olen aina tyytyväinen, kun saan uuden kasvin. On jännittävää nähdä, miten kasvi alkaa viihtyä, ja millä keinoin onnistun pitämään kasvista mahdollisimman hyvää huolta.
Ensimmäinen kasviton aika koitti, kun talossamme alkoi julkisivuremontti tämän vuoden alusta. Koska asuntomme meni pressun alle, siitä tuli kasveille mahdoton paikka elää. Kasveja jäi ainoastaan akvaarioon.
Muutamasta luovuimme, loput ottivat vanhempani ystävällisesti hoitoonsa. Nyt olemme saaneet pressun pois talon toiselta puolelta, ja eilen sain jo osan kasveista meille takaisin. Oli mukava tunne, kun kukkivat saintpauliat sekä joulukaktus saapuivat.
Nyt kun Touhikin on alkanut liikkua yhä enemmän, olen hieman skeptinen sitruspuuni suhteen. Meillä ei oikein ole sellaista paikkaa, jossa se saisi olla poikamme tutkimusmatkoilta rauhassa. Lisäksi, olohuoneeseemme ei voi edelleenkään sijoittaa kasveja, sillä ikkunat ovat pressun peitossa.
Näistä syistä johtuen myös parveke- ja kasvipenkkiviljely on tauolla tänä kesänä. Toisaalta ihan hyvä, jälkeläistemme hoito vie nyt niin paljon aikaa, että rva:n kasviharrastus (akvaariota lukuun ottamatta) odottaa väljempiä aikoja.
Kommentit
Lähetä kommentti