Alkusyksy ja mökki
Viikonloppuna rva pakkasi reppunsa ja suuntasi lapsuudenystävänsä kanssa mökille lauantaiksi ja sunnuntaiksi. Kuten syyskuuhun kuuluu, rva tunsi kurkkunsa karheaksi jo perjantaina. Koska olo ei ollut ihan kamala, reissua ei peruttu.
Perinteinen mökkiyöpyminen on kuulunut minun ja lapsuudenystäväni ohjelmaan kesällä/syksyllä jo useita vuosia. Luultavasti tämäkin perinne on jatkunut lähemmäs kymmenen vuotta.
Olen vuosien varrella huomannut, että jos jotakin yhdessäolon perinnettä ei luo, ystävien tapaaminen hukkuu ruuhkavuosiin. En halua, että näin käy, sillä ystäväni ovat vahvuuteni ja voimavarani.
Tästä kyseisestä ystävästä hieman: tapasimme viisivuotiaina, kun hän muutti saman kotitieni varrelle rivitaloon. Lapsuuden kotikyläni oli pieni, mutta ei sentään täysin haja-asutusaluetta. Kylässä oli tuolloin kaksi kauppaa, kioski, ala-aste, lääkäri, kirkko, kirjasto, kaupat ja urheilukenttä. Jäljellä ovat ala-aste (parakkikoulu, 25 vuotta suunniteltu vanhan koulun purkaminen on jopa alkanut), kirkko ja urheilukenttä.
Minun ja ystäväni matka on sujunut välillä yhtä matkaa kulkien, välillä vähän erillään. Aikuisena olemme todellakin pitäneet yhtä, ja olemme myös toistemme lasten kummit. Viiden vuoden sisällä olemme molemmat eronneet ja yhteenlaskettu lastemme lukumäärä on 6. Mökkiviikonloppuja siis todella tarvitaan!
Mökkikin on minulle tärkeä ja nostalginen paikka. Tänä kesänä olen käynyt siellä kolmesti. Ekalla kerralla siivottiin paikkoja kesäkuntoon, tokalla kerralla nautittiin (hmm) 32 asteen helteestä. Nyt kolmannella kerralla oli hiljainen ja tyyni syyskuun alun päivä.
Täytyy myös heti alkuun kertoa, että emme ole varmaankaan koskaan aikaisemmin olleet näin väsyneitä kuin tällä kerralla. Ensimmäisenä päivänä lähinnä nukuimme, keskustelimme ja söimme napostellen. Saunan jaksoimme juuri ja juuri lämmittää.
Toisena päivänä olimme alkuun pirteitä, jonka jälkeen piti mennä uudestaan nukkumaan :D Omalla kohdallani myös flunssa saattoi vaikuttaa asiaan...
Kävimme kuitenkin pienellä kävelyllä, tarkkailimme vähän luontoa (emme ymmärrä sienten päälle, ja puolukoita oli yksi siellä, toinen täällä). Päärynäpuussa oli ihanan makuisia päärynöitä!
Sunnuntaina kotimatkalla kävimme syömässä Keppanakellarissa! Jos ette ole vielä kokeilleet, kyseessä on varsin valtavirrasta poikkeava ja erityisen hauska ravintola. Sijainti: Karkkilan ja Forssan välimaasto. Kannattaa googlettaa!
PS. Olipas järven pinta matalalla - kesä otti voimille myös hänellä...
PPS. Olen nyt sitten kipeänä kotona, kun tauti tuli takaisin.
PPPS. Touhille tuli myös se saamarin jälkitauti, kuume ja kurkunpään tulehdus
Perinteinen mökkiyöpyminen on kuulunut minun ja lapsuudenystäväni ohjelmaan kesällä/syksyllä jo useita vuosia. Luultavasti tämäkin perinne on jatkunut lähemmäs kymmenen vuotta.
Olen vuosien varrella huomannut, että jos jotakin yhdessäolon perinnettä ei luo, ystävien tapaaminen hukkuu ruuhkavuosiin. En halua, että näin käy, sillä ystäväni ovat vahvuuteni ja voimavarani.
Tästä kyseisestä ystävästä hieman: tapasimme viisivuotiaina, kun hän muutti saman kotitieni varrelle rivitaloon. Lapsuuden kotikyläni oli pieni, mutta ei sentään täysin haja-asutusaluetta. Kylässä oli tuolloin kaksi kauppaa, kioski, ala-aste, lääkäri, kirkko, kirjasto, kaupat ja urheilukenttä. Jäljellä ovat ala-aste (parakkikoulu, 25 vuotta suunniteltu vanhan koulun purkaminen on jopa alkanut), kirkko ja urheilukenttä.
Minun ja ystäväni matka on sujunut välillä yhtä matkaa kulkien, välillä vähän erillään. Aikuisena olemme todellakin pitäneet yhtä, ja olemme myös toistemme lasten kummit. Viiden vuoden sisällä olemme molemmat eronneet ja yhteenlaskettu lastemme lukumäärä on 6. Mökkiviikonloppuja siis todella tarvitaan!
Mökkikin on minulle tärkeä ja nostalginen paikka. Tänä kesänä olen käynyt siellä kolmesti. Ekalla kerralla siivottiin paikkoja kesäkuntoon, tokalla kerralla nautittiin (hmm) 32 asteen helteestä. Nyt kolmannella kerralla oli hiljainen ja tyyni syyskuun alun päivä.
Täytyy myös heti alkuun kertoa, että emme ole varmaankaan koskaan aikaisemmin olleet näin väsyneitä kuin tällä kerralla. Ensimmäisenä päivänä lähinnä nukuimme, keskustelimme ja söimme napostellen. Saunan jaksoimme juuri ja juuri lämmittää.
Toisena päivänä olimme alkuun pirteitä, jonka jälkeen piti mennä uudestaan nukkumaan :D Omalla kohdallani myös flunssa saattoi vaikuttaa asiaan...
Kävimme kuitenkin pienellä kävelyllä, tarkkailimme vähän luontoa (emme ymmärrä sienten päälle, ja puolukoita oli yksi siellä, toinen täällä). Päärynäpuussa oli ihanan makuisia päärynöitä!
Sunnuntaina kotimatkalla kävimme syömässä Keppanakellarissa! Jos ette ole vielä kokeilleet, kyseessä on varsin valtavirrasta poikkeava ja erityisen hauska ravintola. Sijainti: Karkkilan ja Forssan välimaasto. Kannattaa googlettaa!
PS. Olipas järven pinta matalalla - kesä otti voimille myös hänellä...
PPS. Olen nyt sitten kipeänä kotona, kun tauti tuli takaisin.
PPPS. Touhille tuli myös se saamarin jälkitauti, kuume ja kurkunpään tulehdus
Kommentit
Lähetä kommentti