Terveisiä reissusta!
Kirjoitan lyhyen matkapostauksen täältä leirintäalueelta (Nallikari, Oulu). Suuntaamme tänään niin pohjoiseen, kuin ylipäätänsä aiomme tällä matkalla.
Liikkeelle lähdimme maanantaina iltasella, ja ajoimme niin pitkälle kuin jaksoimme (ei me ihan Keski-Suomeen ehditty.
Yöpyminen Jari-Pekka-huoltoaseman pihassa sujui hyvin, paitsi että ainoa ajoneuvomme pituudelle sopiva paikka oli rekkojen kaverina. Katselimme illalla ikkunasta, kun Postin rekat tulivat ja menivät.
Huoltoasema kiinnepaikkana pikkulasten kanssa matkustaessa on yllättävän kätevä. Söimme myöhäisen päivällisen ja Naakka & Touhi leikkivät leikkipaikassa. Vessahommat, muun muassa Touhin vaipanvaihto, hoidettiin osin huoltoasemalla.
Sähköä olisi myyty viidellä eurolla, mutta emme tarvinneet.
Eilinen oli kertakaikkinen ajopäivä. Etukäteen tekemässäni matkasuunnitelmassa oli pysähdys Kivikauden kylässä Saarijärvellä.
Koukkaus onnistui muuten, paitsi että tie oli uusittu ja navigaattori ohjasi meidät ensin väärään suuntaan. "Tulihan siinä yritettyä pikku kikkaa", totesimme ja löysimme oikealle tielle.
Kivikauden kylä oli suositeltava tutustumispaikka. Oma vierailumme jäi lyhyehköksi, kun sadekuuro yllätti. Lapsille löytyi arkeologinen kaivaus ja kylän nähtävyydet pienoiskoossa. Pikkuruuhia sai uittaa ja isoonkin olisi päässyt.
Isompi alue oli koko perheelle. Siellä oli ihmisen kokoisia hahmoja päivän puuhissa sekä kaikkea metsästykseen ja ruuanlaittoon liittyvää. Touhi olisi viihtynyt yhdessä majassa katselemassa elävää tulta vaikka kuinka pitkään.
Sitten taas ajoa...pysähdyimme syömässä ja kahvilla Vaskikello-ravintolassa. Siellä soitimme lukuisia isoja kirkonkelloja, Naakalle äänet olivat hieman liian kovia.
Illalla saavuttiin viimein Ouluun Nallikariin leirintäalueelle. Onneksi meillä oli varaus, sillä paikka oli viimeinen vapaa vaunupaikka. Ehdimme syömään iltapalaa ja käymään pienellä kävelyretkellä rannalla.
Kaikesta näkee, että lapset ovat nauttineet seikkaulusta valtavasti. Aikuiselle pienessä tilassa oleminen ja uudet tilanteet ovat aika ajoin väsyttäviä, siis pikkulasten kanssa. Lapsille tämä taas on koko ajan seikkailua.
Yksi poikkeus on pitkät automatkat. Jos taukojen väli menee liian pitkäksi, alkaa nahistelu ja kiukku. Meillä on ollut kerrallaan alle 2 tuntia ajoa, ja se on ehdottomasti pisin mahdollinen ajoaika.
PS. Kahvivesi valmistuu ihanan nopeasti kaasuliedellä. Kovin monimutkaiseen ruuanlaittoon emme ole ryhtyneet - syömme mikroruokaa tai ruokapaikoissa. Aamu- ja iltapalan toki autossa.
PPS. Auton suihku on eräänlainen tilaihme - se näyttää siltä, kuin sinne ei mahtuisi - tosiasiassa siellä mahtuu peseytymään todella hyvin.
PPPS. Jo parin päivän aikana koen saaneeni perspektiiviä: Suomi on pitkä maa, ja se pitää sisällään vaikka mitä nähtävää. Odotan aikaa Oulusta eteenpäin. En ole oikeasti itse käynyt Rovaniemeä pohjosempana. Itä-Suomi on minulle tutumpi. Samoin Pohjanmaan rannikko on melko tuntematonta.
Liikkeelle lähdimme maanantaina iltasella, ja ajoimme niin pitkälle kuin jaksoimme (ei me ihan Keski-Suomeen ehditty.
Yöpyminen Jari-Pekka-huoltoaseman pihassa sujui hyvin, paitsi että ainoa ajoneuvomme pituudelle sopiva paikka oli rekkojen kaverina. Katselimme illalla ikkunasta, kun Postin rekat tulivat ja menivät.
Huoltoasema kiinnepaikkana pikkulasten kanssa matkustaessa on yllättävän kätevä. Söimme myöhäisen päivällisen ja Naakka & Touhi leikkivät leikkipaikassa. Vessahommat, muun muassa Touhin vaipanvaihto, hoidettiin osin huoltoasemalla.
Sähköä olisi myyty viidellä eurolla, mutta emme tarvinneet.
Eilinen oli kertakaikkinen ajopäivä. Etukäteen tekemässäni matkasuunnitelmassa oli pysähdys Kivikauden kylässä Saarijärvellä.
Koukkaus onnistui muuten, paitsi että tie oli uusittu ja navigaattori ohjasi meidät ensin väärään suuntaan. "Tulihan siinä yritettyä pikku kikkaa", totesimme ja löysimme oikealle tielle.
Kivikauden kylä oli suositeltava tutustumispaikka. Oma vierailumme jäi lyhyehköksi, kun sadekuuro yllätti. Lapsille löytyi arkeologinen kaivaus ja kylän nähtävyydet pienoiskoossa. Pikkuruuhia sai uittaa ja isoonkin olisi päässyt.
Isompi alue oli koko perheelle. Siellä oli ihmisen kokoisia hahmoja päivän puuhissa sekä kaikkea metsästykseen ja ruuanlaittoon liittyvää. Touhi olisi viihtynyt yhdessä majassa katselemassa elävää tulta vaikka kuinka pitkään.
Sitten taas ajoa...pysähdyimme syömässä ja kahvilla Vaskikello-ravintolassa. Siellä soitimme lukuisia isoja kirkonkelloja, Naakalle äänet olivat hieman liian kovia.
Illalla saavuttiin viimein Ouluun Nallikariin leirintäalueelle. Onneksi meillä oli varaus, sillä paikka oli viimeinen vapaa vaunupaikka. Ehdimme syömään iltapalaa ja käymään pienellä kävelyretkellä rannalla.
Kaikesta näkee, että lapset ovat nauttineet seikkaulusta valtavasti. Aikuiselle pienessä tilassa oleminen ja uudet tilanteet ovat aika ajoin väsyttäviä, siis pikkulasten kanssa. Lapsille tämä taas on koko ajan seikkailua.
Yksi poikkeus on pitkät automatkat. Jos taukojen väli menee liian pitkäksi, alkaa nahistelu ja kiukku. Meillä on ollut kerrallaan alle 2 tuntia ajoa, ja se on ehdottomasti pisin mahdollinen ajoaika.
PS. Kahvivesi valmistuu ihanan nopeasti kaasuliedellä. Kovin monimutkaiseen ruuanlaittoon emme ole ryhtyneet - syömme mikroruokaa tai ruokapaikoissa. Aamu- ja iltapalan toki autossa.
PPS. Auton suihku on eräänlainen tilaihme - se näyttää siltä, kuin sinne ei mahtuisi - tosiasiassa siellä mahtuu peseytymään todella hyvin.
PPPS. Jo parin päivän aikana koen saaneeni perspektiiviä: Suomi on pitkä maa, ja se pitää sisällään vaikka mitä nähtävää. Odotan aikaa Oulusta eteenpäin. En ole oikeasti itse käynyt Rovaniemeä pohjosempana. Itä-Suomi on minulle tutumpi. Samoin Pohjanmaan rannikko on melko tuntematonta.
Kommentit
Lähetä kommentti