Ravitsemustilanteesta ja tavoitekattilasta
Lapset ovat kasvaneet, ja yhtäkkiä ruuankulutus Niskasten perheessä on enemmän kuin tuplaantunut. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että seuraavaksi ostoslistalla on 7 litran kattila (en halua hypätä heti kymppiin).
Olen varsin harjaantunut tekemään ruokia, joita voidaan syödä monta päivää. Sen sijaan suurin kattila on 5-litrainen, ja se tuntuu olevan liian pieni - se määrä keittoa menee alle 2 vuorokaudessa, vaikka olisi arkipäivä, ja kaikki söisivät myös työpaikalla, eskarissa ja päiväkodissa.
Meillä pyörii jatkuvasti lasten kavereita. Toistaiseksi en ole kutsunut heitä ruokapöytään. Olen kyllä tarjonnut mehua ja keksejä ja sen sellaista. Syy on ihan yksinkertaisesti budjetti - minun palkkani ei siihen pidemmän päälle riitä.
Meillä syödään arkena noin klo 17 tai vähän yli. Jos ei tykkää ruuasta, ei ole pakko syödä - sitten seuraava ruokailu on iltapala. Lapset syövät iltapalaa noin 19.30.
Koska käyn kokopäivätöissä ja vastaan ruokataloudesta 95-prosenttisesti, joudumme hyväksymään, ettei kaikki ole aina ihan priimaa. Silti yritän pitää mielessä niin itseni kuin lastenkin osalta, että päivässä pitää saada tietty määrä kuitua, kalsiumia ja proteiinia (en tiedä, miksi nämä ovat ykkösenä :D , tulee varmaankin lapsuudenkodistani. )
Kaupassa käyn muutaman päivän välein, ja postaukseni alkuun viitaten sitä kannettavaa alkaa olla varsin paljon. Meillä juodaan suurimmaksi osaksi ruokajuomana maitoa, jugurttia ostetaan litran purkeissa.
Hedelmiä ja vihanneksia kannan myös kotiin varsin paljon. Kumpikaan lapsi ei oikein tykkää kypsennetyistä vihanneksista, mutta raakana menee vaikka mikä. Itse yritän syödä noin kolme hedelmää/vihannesta/juuresta päivässä, ja loppu tulee lisäkkeinä tai lämpimän ruuan mukana.
Haluaisin, että meillä olisi joskus lämpimänä ruokana puuro, mutta lapset eivät ole toistaiseksi innostuneet asiasta. Myös yksikään sosekeitto ei ole varsinkaan esikoiselleni kelvannut. Itselleni kelpaisivat molemmat vaikka useamman kerran viikossa.
Erilaisia herkkuja syömme hyvin hillitysti. Lapset tykkäävät suklaasta ja jäätelöstä, mutta meillä on niitä varsin harvoin. Katsotaan, millaiseksi tilanne kehittyy, kun lapset kasvavat ja saavat liikkumisvapautta esimerkiksi lähikauppaan.
Tykkäisin leipoa useammin kuin sitä teen. Olisi hauskaa, jos esimerkiksi pakastimessa olisi jotakin vierasvaraa. Tämä on kuitenkin pohdinnan asteella, sillä vapaa-aikaa on nyt niin rajoitetusti. Toisaalta en myöskään halua tilannetta, että kotona olisi koko ajan leivonnaisia, ja niitä alettaisiin syödä jatkuvasti.
Olen varsin tyytyväinen ravitsemustilanteeseemme, vaikka se 7 litran kattila on vielä hankkimatta. Työlästä porukan ruokkiminen on, kun tulen töistä väsyneenä viideltä kotiin, olisi kaikin puolin hauskaa, jos joku olisi ruuan kanssa vastassa :D
Myös kauppareissut ovat rasittavia, koska kumpikin lapsi on edennyt kauas vaiheesta, jolloin ostoskärryssä istuminen vielä rulettaa. He ovat myös ohittaneet vaiheen, jossa ruokakakaupassa käynti on todella siistiä. Toisaalta heitä ei voi vielä jättää yksin kotiinkaan.
PS. Touhi syö jo hieman kananmunaa. Makutotuttelu on kesken. Naakka ei vielä tähän mennessä ole suostunut maistamaankaan...
PPS. Söin ennen vähemmän hedelmiä ja vihanneksia. Keskenmenoni jälkeen halusin kuitenkin saada enemmän vitamiineja ja sen sellaista, joten tein pienen elämäntapamuutoksen.
PPPS. Olen nälkäisenä käsittämättömän kiukkuinen. Eräs ystäväni, 4 lapsen äiti kehotti minua syömään itse ennen kuin kutsun lapset päivällispöytään - toimii!
Olen varsin harjaantunut tekemään ruokia, joita voidaan syödä monta päivää. Sen sijaan suurin kattila on 5-litrainen, ja se tuntuu olevan liian pieni - se määrä keittoa menee alle 2 vuorokaudessa, vaikka olisi arkipäivä, ja kaikki söisivät myös työpaikalla, eskarissa ja päiväkodissa.
Meillä pyörii jatkuvasti lasten kavereita. Toistaiseksi en ole kutsunut heitä ruokapöytään. Olen kyllä tarjonnut mehua ja keksejä ja sen sellaista. Syy on ihan yksinkertaisesti budjetti - minun palkkani ei siihen pidemmän päälle riitä.
Meillä syödään arkena noin klo 17 tai vähän yli. Jos ei tykkää ruuasta, ei ole pakko syödä - sitten seuraava ruokailu on iltapala. Lapset syövät iltapalaa noin 19.30.
Koska käyn kokopäivätöissä ja vastaan ruokataloudesta 95-prosenttisesti, joudumme hyväksymään, ettei kaikki ole aina ihan priimaa. Silti yritän pitää mielessä niin itseni kuin lastenkin osalta, että päivässä pitää saada tietty määrä kuitua, kalsiumia ja proteiinia (en tiedä, miksi nämä ovat ykkösenä :D , tulee varmaankin lapsuudenkodistani. )
Kaupassa käyn muutaman päivän välein, ja postaukseni alkuun viitaten sitä kannettavaa alkaa olla varsin paljon. Meillä juodaan suurimmaksi osaksi ruokajuomana maitoa, jugurttia ostetaan litran purkeissa.
Hedelmiä ja vihanneksia kannan myös kotiin varsin paljon. Kumpikaan lapsi ei oikein tykkää kypsennetyistä vihanneksista, mutta raakana menee vaikka mikä. Itse yritän syödä noin kolme hedelmää/vihannesta/juuresta päivässä, ja loppu tulee lisäkkeinä tai lämpimän ruuan mukana.
Haluaisin, että meillä olisi joskus lämpimänä ruokana puuro, mutta lapset eivät ole toistaiseksi innostuneet asiasta. Myös yksikään sosekeitto ei ole varsinkaan esikoiselleni kelvannut. Itselleni kelpaisivat molemmat vaikka useamman kerran viikossa.
Erilaisia herkkuja syömme hyvin hillitysti. Lapset tykkäävät suklaasta ja jäätelöstä, mutta meillä on niitä varsin harvoin. Katsotaan, millaiseksi tilanne kehittyy, kun lapset kasvavat ja saavat liikkumisvapautta esimerkiksi lähikauppaan.
Tykkäisin leipoa useammin kuin sitä teen. Olisi hauskaa, jos esimerkiksi pakastimessa olisi jotakin vierasvaraa. Tämä on kuitenkin pohdinnan asteella, sillä vapaa-aikaa on nyt niin rajoitetusti. Toisaalta en myöskään halua tilannetta, että kotona olisi koko ajan leivonnaisia, ja niitä alettaisiin syödä jatkuvasti.
Olen varsin tyytyväinen ravitsemustilanteeseemme, vaikka se 7 litran kattila on vielä hankkimatta. Työlästä porukan ruokkiminen on, kun tulen töistä väsyneenä viideltä kotiin, olisi kaikin puolin hauskaa, jos joku olisi ruuan kanssa vastassa :D
Myös kauppareissut ovat rasittavia, koska kumpikin lapsi on edennyt kauas vaiheesta, jolloin ostoskärryssä istuminen vielä rulettaa. He ovat myös ohittaneet vaiheen, jossa ruokakakaupassa käynti on todella siistiä. Toisaalta heitä ei voi vielä jättää yksin kotiinkaan.
PS. Touhi syö jo hieman kananmunaa. Makutotuttelu on kesken. Naakka ei vielä tähän mennessä ole suostunut maistamaankaan...
PPS. Söin ennen vähemmän hedelmiä ja vihanneksia. Keskenmenoni jälkeen halusin kuitenkin saada enemmän vitamiineja ja sen sellaista, joten tein pienen elämäntapamuutoksen.
PPPS. Olen nälkäisenä käsittämättömän kiukkuinen. Eräs ystäväni, 4 lapsen äiti kehotti minua syömään itse ennen kuin kutsun lapset päivällispöytään - toimii!
Kommentit
Lähetä kommentti