Rasituskoe

Touhi touhela aloitti vuotensa rasituskokeella keskiviikkona. Tälle kolmevuotiaalle sekä allergiasairaala että uusi lastensairaala ovat hyvin tuttuja paikkoja. Itse en ollut allergiasairaalassa vähään aikaan käynyt...enkä sen puoleen uudessa lastensairaalassakaan.

Homma alkoi vähän takkuisesti. Olin itse ensin aamupäivällä töissä kolme tuntia, ja lähdin sen jälkeen Touhin päiväkodille. Siellä sana ei ollut kulkenut, ja Touhi oli jo kerennyt nukahtaa. Sieltä T. lähti kyllä sopuisasti, kun kerroin, että päästään bussilla. 

Itse koe meni sitten jotenkuten...oikeastaan hengitysmittaukset menivät varsin hyvin. Niitä oli kokeen alussa ja lopussa. Kun kone mittasi, Touhin piti pitää suuta "tötterössä", josta tuli ilmaa. Kone naksutti, johon T. ehdollistui kokeen aikana hyvin. 

Ulkona suoritettava osuus meni hieman penkin alle. Touhia ei todellakaan huvittanut juosta, joten kiskoin häntä hölkäten käsipuolessa 6 minuuttia, jonka ajan hän huusi kuin syötävä. Onneksi saatiin sekin osuus suoritettua.

Tutkimuksen lopuksi olin luvannut, että mennään kahvilaan. Minä todellakin tarvitsin kahvia siinä vaiheessa, nimittäin...

Tuo kuuden minuutin hölkkä päättyi minulla hervottomaan yskäkohtaukseen ja lievään hengenahdistukseen. Tutkimusta tekevä hoitaja sanoi, että minulla on ilmiselvä astma, joka pitäisi käydä toteamassa. 

Toki minä tuon tiedän, saamattomuuttani en ole niin tehnyt. Hoitaja kutsui estelyistäni huolimatta lääkärin paikalle, ja arvaatte varmaan, että lääkäri päätti, että minun on otettava Ventolinea...oli ehkä hieman noloa pojan tutkimuksissa, mutta kaikkeen pitää nähtävästi tottua.

Sekä Touhi että minä olimme kokemuksen jälkeen ihan puhki. Itselleni ei ole helppoa, jos päivä ei suju aikataulun mukaan. Kun on saman päivän aikana sekä töissä että sairaalassa tutkimuksissa, ei ylikierroksilla olo lopu helpolla. 

Torstaina ja perjantaina jouduimme vielä toisen terveydellisen haasteen eteen, mutta kerron siitä lisää, kun tiedämme enemmän...

Tällä viikolla olen jälleen ollut töissä enimmäkseen oman osaamisalani työtehtävissä. Työnsarkani suuntautuu yhä enemmän sinne, missä haluan ammatillisesti kokea ja kehittyä. Se on sekä todella hieno asia että todella raskasta, koska uusia asioita tulee eteen koko ajan.

PS. Seuraavaksi Touhilla on vuorossa putkien uudelleen asetus ja nielurisaleikkaus. Ne ovat vielä lähetevaiheessa, joten mitään ei varmaankaan vähään aikaan tapahdu. Toivottavasti ei tule infektioitakaan.

PPS. Viime sunnuntaina teimme Touhin kanssa vierailun musiikkimuseoon. Se oli..hmm...hyvin tekniikkapainotteinen kokemus. vr-laseja oli vaikka mihin tarkoitukseen. Itse en ainakaan vielä fanita ihan älyttömästi, mutta sinfoniaorkesterin keskellä seisominen oli kieltämättä hauskaa :)