Luistimet esiin

Naakan Wilmaan kilahti perjantaina viesti: tiistaina luistelua. Vai niin, nytkö se alkaa? En ole itse luistellut vuosiin - niskani takia en uskalla ottaa niin ilmiselvää kaatumisen riskiä. Luisteluhommat on tarvittaessa delegoitu lasten isälle, joka kokee olevansa jäällä mukavuusalueellaan.

Minun suhtautumiseni lajiin on ristiriitainen: taitoluistelukilpailuja on älyttömän mukava katsoa telkkarista. Itse taitoluistelukin liippaa läheltä, yksi perheenjäsenistäni on harrastajatasolla erittäin taitava kyseisessä lajissa. 

Entäs minä sitten? Muistan elävästi talvi-illat, jolloin menin kavereiden kanssa luistelemaan. Luistinradalla oli hieman jännittävää - lämmitettyjä koppeja ei ollut, joten luistimet tuli laitettua jalkaan varsin nopeasti. 

En ollut koskaan kovin taitava luistelija, mutta tykkäsin mennä eteenpäin ja vähän pyörähdelläkin. Hauskinta taisi olla muiden luistelijoiden, yleensä isompien koululaisten seuraaminen. Vapaa-ajalla oli luistellessa yleensä aina pimeää, mikä sekin oli hauska, talvinen elementti.

Koulun luistelutunnit eivät olleet niin kivoja. Kun liikuntaa oli kaksi tuntia, jäädytin aina jossain vaiheessa varpaani, mikä ei tietenkään kelvannut keskeyttämisen syyksi. No, luistinten vetäminen jalasta ei ainakaan ollut kivuliasta, sillä jalkaterät olivat toisinaan täysin tunnottomat.

Yläkoulussa kiinnostus luisteluun lopahti täysin. Toki minulla oli luistimet liikkatunneilla, koska oli pakko. Liikunnassa pelattiin lähinnä jääpalloa, mikä nyt ainakin muodostui nopeasti inhokiksi. Varpaat jäässä - ilmiö jatkui.

Nyt Naakkanen on aloittamassa koululuistelut. Toissa talvena kävimme muutamia kertoja jäällä, mikä oli Naakan mielestä hauskaa. Nyt hän pääsee koulun kanssa, mutta eiköhän myös perheen kanssa joku kerta. Minä voin hoitaa logistikon tehtäviä.

Kaksivuotias Touhi ei toissa vuonna suostunut edes nousemaan seisomaan luistinten kanssa. Hänestä jäällä jäi muistoksi hauska, mököttävä kuva. Luulen, että tänä talvena hän haluaa jo vähän kokeilla. 

Täällä "tsadissa" ei näemmä hiihdetä juurikaan - siis esimerkiksi koulun liikuntatunneilla. Itse olen tehnyt myös sitä koulussa lapsena. Kouluun ei sentään hiihdetty, mutta suksia kannettiin ladulle se pari kilometriä lämmittelyksi. Opettaja meni pakettiautolla, mutta ei tietenkään voinut ottaa autoon niitä suksia ;) Tulipahan hiihdettyä.

Hiihtoakin voisimme puuhastella, mikäli saamme ensin tämän luisteluasian kuntoon.

PS. Olin suoraan sanottuna helpottunut, kun lenkkipolullani ei vielä ollut latuja - pääsi kävelemään tavalliseen tapaan.

PPS. Maisemien katselun lisäksi mäenlasku on ollut ainoa varsinainen talviaktiviteetti, johon olen osallistunut :) 

PPPS. Naakka itse ei suhtaudu koululuisteluun ajatuksena ollenkaan negatiivisesti. Katsotaan, mikä mielipide hänellä on asiasta liikuntatunnin jälkeen.