Talvi sopii minullekin - jos ei liukastu

Meillä on tällä viikolla nautittu talvikeleistä. Niistä on tosin ollut sekä hyötyä että haittaa. Olen jo aiemmin kertonut, etten siedä hellettä - tarkemmin sanottuna kehoni ei siedä. Turpoan muodottomaksi ja olo on kuin olisi ollut liian kauan kuumassa saunassa. Voi kuulemma liittyä matalaan verenpaineeseen.

Itse asiassa - jos puhutaan psyykkisestä puolesta ja siitä, ettei minulla olisi fyysisiä ongelmia, pitäisin varmaankin helteestä paljon, varsinkin, jos voisin olla vedessä paljon. Ne hellepäivän illat ovat ihania, kun on lempeän lämmintä ja kesähän on mukavaa aikaa.

Talvea, kylmääkin, olen aina sietänyt melko hyvin. Minusta on ollut hauskaa pukeutua, tehdä talviaktiviteetteja ja katsella lumista maisemaa. Toki liikenne pelaa lumikaaoksissa huonosti ja takavuosina lastenvaunut juuttuivat pieneenkin hankeen, mutta pääasiassa olen nauttinut.

Talven miinuspuoli on liukastuminen. Henkilön, jonka pitää varoa niskaansa uusilta retkahduksilta, ei pitäisi liukastua ollenkaan. No, mitähän rva:lle alkuviikosta kävi - kopsahdin lenkkipolulla takaraivolleni ja täräytin niskani.

Säilytin malttini, mutta totesin samalla, että seuraavat vuorokaudet kuluvat kivun ja huimauksen parissa, joka ei toivottavasti jatku loputtomiin. Näin tapahtui. Eilen pääsin hierontaan, jossa onnistuttiin aukomaan pahimmat jumitukset, eli nyt olo alkaa olla tavanomainen. Tosin se vanha vammakohta kivistää edelleen.

Toinen miinuspuoli näyttävät nykyisellään olevan keuhkoni. Ne eivät näemmä tykkää paukkupakkasista yhtään. Totesin viime päivinä, että kannattaa käytännössä pysyä sisällä kokonaan, tai homma menee vinkumiseksi ja kakomiseksi. 

Lapset rakastavat talvea. Sitä itkettiin viime vuonna, kun lunta ja pulkkamäkiä ei tullutkaan. No, nyt näyttävät onneksi saavan kaiken, mitä ovat toivoneet. Naakka onneksi suhaa jo itse ulos ovesta pulkkansa kanssa, ja Touhikin laskee mielellään, kunhan joku hilaa laskuvälineen mäen päälle.

Naakalla piti olla viime viikolla luistelua, joka siirrettiin tähän viikkoon, koska liikuntapäivän olisi pitänyt tapahtua lumimyräkkäpäivänä. Nyt kerkeämme hakemaan Naakan luistimet isovanhemmilta. Touhi...no hän luistelee tänä talvena, mikäli häntä huvittaa.

Olen pohtinut, mitä vuodenaikaa fanitan - taidan pitää eniten niistä hetkistä, kun huomaan vuodenajan vaihtuvan. Siitä taas voin päätellä, että maapallon pohjoiskolkka vaikuttaisi olevan minulle sopiva asuinalue - tosin keuhkoni tykkäisivät luultavasti välimerelliseen ilmastoon siirtymisestä talvikausiksi ;) 

PS. Olen viikossa päässyt minimaalisesti työasioissa eteenpäin. Toivottavasti pääsisin lähiviikkoina ihan oikeasti töihin.

PPS. Olen tällä viikolla hakenut Touhin aina väärin päiväkodista - joko liian aikaisin tai liian myöhään - hakuaika on aina sama.

PPPS. Naakan etäksi mennyt partio jatkuu lähipartiona ulkosalla - Näissä oloissa olen todella iloinen harrastustoiminnan jatkumisesta.