Korona-ahdistusta ja kauppareissuja lasten kanssa

Olen huomannut, että koronatilanne on viime aikoina ahdistanut minua enemmän kuin aiemmin. Teen keikkatyötä ja voin olla viikon jokaisena päivänä tekemisissä eri ihmisten kanssa. Osaan työpaikoista kuljen joukkoliikennevälineillä.

Meilläpäin koronaluvut ovat korkeat ja vielä kasvamaan päin. Vaikka olen pääasiassa tyytyväinen Suomen koronastrategiaan, kuulun samalla "avainryhmään" eli teen työtä ihmisten parissa, turvavälejä ei pysty noudattamaan, suurin osa kanssaihmisistä on ilman maskia ja työpaikkakin vaihtuu koko ajan. 

Astmaoireeni eivät ole juuri helpottaneet, mutta pysyvät jotenkuten kurissa lääkityksellä. Maski haittaa hengittämistä, mutta en uskaltaisi olla ilman. En kuitenkaan kuulu ensimmäiseen riskiryhmään, vaan siihen toiseen. Luultavasti rokotusvuoroni on joskus kesällä.

Ei pitäisi miettiä, mutta tulee kuitenkin joskus mieleen, että minua pari vuosi kymmentä vanhemmat henkilöt, jotka tekevät etätöitä/ovat eläkkeellä, tulevat ikänsä puolesta minua ennen. Ylipäätänsä, olen vuorossa varmaan miljoonan sellaisen jälkeen, joilla on mahdollisuus eristäytyä ja pysytellä kaukana ihmisjoukoista.

Tätä ei parane pohtia liikaa, mutta joskus koronalta suojautuminen tuntuu todella vaikealta.

Sinänsä on mukavaa, että työtä on nyt alkanut olemaan. Samalla koitan ajatella kaikenlaista mukavaa, mitä on suunnitteilla. Öö, ainakin meillä on suunnitteilla kevät! 

Naakka vihaa ikäistensä lasten tapaan vaatteiden sovittamista. Tosiasia kuitenkin on, että Naakan ainoat sopivat kengät ovat Kuoma-talvikengät. Kiukuttelun myötä keksin, että otamme ostosretkelle mukaan Naakan kaverin, ja koska minun hermoni riittävät ostosretkeen 7-vuotiaiden kanssa, päätin saada homman toimimaan.

No, 7-vuotiaat laittoivat homman toimimaan. Tuntui, että heille oli elämys olla "yksin" kaupassa. Naakka sovitti varsilenkkarit täysin ongelmitta, ja kärräsin lapset ihmettelemään leluosastojen tarjontaa. Myös pääsiäiskoristeosasto oli hitti.

Kuulin pientä napinaa ruokaosastolle siirryttäessä, mutta kaveruksilla oli sielläkin hauskaa - ja itse asiassa minullakin, kun "koronaeristetyt" 7-vuotiaat pääsivät kerrankin oikeaan ruokakauppaan. Jos aikuisten, niin lastenkin elinpiiri on nykyisin kapea. 

PS. Ostin Naakkaselleni varsilenkkarit kokoa 33. Iso tyttö jo!

PPS. Alakuva ei ole ostosreissultamme, vaan kauppareissulta Touhin kanssa - lisko nimeltä Sisilisko pääsi silloin kauppaan :)

PPPS. Myös Touhi tarvitsee uudet kengät, ja itse asiassa minäkin. Niiden aika tullee vähän myöhemmin.




Kommentit

  1. Tuon saman ajatuksen parissa olen painiskellut itsekin.. En kuulu riskiryhmiin, mutta saan rokotteen varmaankin niiden viimeisten joukossa... Äitini on saamassa rokotteen, vaikka hän asuu maaseudulla, eikä ennen koronaakaan ihmiskontakteja juuri ollut ja kauppareissut ovat olleet taksikyyditse... Mietin, ettei sekään halvaksi tule yhteiskunnalle, kun työikäiset, perusterveet, sairastuvat ja kenties menettävät työkykynsä pitkäksikin aikaa... H

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys