Ruoka-apu on ruoka-apua...piste.

Itseäni on pohdituttanut viime päivinä kouluruokailu. Siitä osallinen ei ole vasta kuin tyttäreni (tosin Touhi taitaa syödä suureksi osaksi samaa päiväkodissa), jolle kouluruoka maistuu vaihtelevasti. Ei siksi, että purilaiset kiinnostaisivat vielä 7-vuotiasta kotiruokaa enemmän vaan siksi, että hän on edelleenkin nirso kaikelle uudelle. 

Me emme siis ole noutoruokaviikoilla toisin kuin yläkoululaisten vanhemmat. Ruuan kunnioitus on asia, joka on iskostunut mieleeni lapsuudesta. Sinänsä lapsuudenkotini oli rento ruuan suhteen - meitä oli kaksi todella nirsoa sisarusta, eikä erikoisuuksia tästä syystä harrastettu. Ruokaa piti silti kunnioittaa.

Kuitenkin, moni suomalainen vanhempi on ollut loukkaantunut lapsen saamasta noutoruuasta. On ollut liikaa eineksiä, ei tarpeeksi ruokaa kasvavalle lapselle, liian vähän kasviksia jne. Tätä kuunnellessani en voi kuin ihmetellä, mihin tietty käytännöllisyys on kadonnut.

Jos jokin ruoka-annos ei oppilasta miellytä, sen voi rva:n käsityksen mukaan syödä joku muu perheenjäsen. Ruuat voi vaikkapa käyttää perheessä, ja hankkia säästyneillä rahoilla lapselle lounas, joka miellyttää enemmän. Uskon, ettei todella vähävaraisilla edes ole en tykkää -ongelmaa.

Pohdin sitäkin, että onko ruuasta valittajilla käsitystä, että suuri osa kouluruuastakin on itse asiassa einesruokaa ;) Entä siitä, että heidänkin pilttinsä saattaa lähiopetuksessa kuulua niihin lukuisiin oppilaisiin, jotka ottavat teelusikallisen ruokaa ja jättävät senkin syömättä.

On toki otta, ettei koko ruokakassin sisältö ole täysin ravintosuositusten mukainen. Kuitenkin, suuri osa kotona tarjottavasta ruuasta on perheen toiveiden mukaista, koska koulussa tarjotaan vain lounas. 

Kanssani voi toki olla eri mieltä, mutta mielestäni suuri osa suomalaisista on hieman vieraantunut terveestä suhteestaan ruokaan ja ravitsemukseen. On ryhmä, joka kontrolloi todella paljon syömisiään ja sitten ovat ne, jotka ovat siellä toisessa ääripäässä.

Mietin, miten kotien ilmapiiri vaikuttaa lapsiin? Eikö olisi hyvä, jos ihminen kykenisi erikoistilanteessa syömään einestä/monipuolisesti erilaisia kotiruokia, vaikka saisikin normaalisti päättää siitä, mitä suuhunsa pistää.

Sinänsä tämä voisi olla kodille hyvä harjoitus kokeilla sellaista, mitä ei normaalisti syö. Sitten voisi ainakin perustella, miksi ei koske tietynlaiseen ruokaan. Meillä ei ainakaan syödä tätä - huudahtelut ovat rva:n mielestä tässä koronakriisissä hieman...lapsellisia.






Kommentit

  1. Itsekin olen ihmetellyt aiheeseen liittyvää narinaa. Jos rehellisiä ollaan, olin hämmästynyt kun selvisi että ruoka-apua tarjotaan. Siis positiivisesti. Surullista että kiittämättömyys nostaa liian herkästi päätään.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys