Hyväunisia öitä viileydessä ja kyy

 En ihan olisi uskonut, että olemme edelleen mökillä. Eilen teimme pienen reissun kotiin pestäksemme pyykkiä. Kotona oli 29 astetta lämmintä ja kostea ilma. En oikein käsitä, miksi Suomessa ei pääsääntöisesti rakenneta niin, että kerrostaloissakin otettaisiin ilmastointi huomioon. 

Uuteen kotiin "saamme" asentaa viilentävän ilmalämpöpumpun. Vaikutti, että sekin oli toisen tahon mielestä erikoinen kysymys. Meille se oli ehto - muuten emme olisi uuteen asuntoon menneet. Sen verran on ylikuumia kesiä tullut kerrostaloasujana koettua.

Veikkaisin, että hyvin suuressa osassa omakotitaloja löytyy jo ilmalämpöpumppu. Se on hyvää kehitystä. Hankkisin todella itsekin, mikäli olisin omakotitaloasuja. Toivottavasti tukala asuminen kaupungin helteissä katkeaa tähän kesään.

Harkitsin, voisinko kirjoittaa, mitä minulle tapahtui pari päivää sitten. Olen nimittäin muuttunut jonkinlaiseksi mökkipuutarhuriksi. Nurmikkoa on täällä oikein vietävästi. Ensimmäistä kertaa kävi jotakin ikävää.

Ajoin nimittäin ruohonleikkurilla kyykäärmeen palasiksi. En ymmärrä, miten en havainnut sitä laisinkaan. Yleensä osaan väistää pieniä sammakoitakin. Tämän huomasin vasta, kun häntä lensi leikkurin sivuun. 

Tapahtuma oli kyyn kannalta valitettava - se menehtyi siihen. Minulla vain on hysteerinen käärmekammo, joten sammutin laitteen ja pakenin paikalta. En tiedä, mistä olen käärmekammoni saanut. Yleisesti olen luonnossa esiintyvien asioiden suhteen varsin reipas. 

Puoliso sekä 8-vuotiaani kävivät tsekkaamassa tilanteen. Kyseessä oli noin 50-senttinen käärme, jonka maalliset jäännökset siirrettiin heinikkoon odottelemaan luonnollista poistumista.

Täällä mökin lähistöllä oli kasarilla ja ysärilläkin käärmeitä enemmänkin. Molempia koiriamme puri kyy kuonoon. Siksi mökkien ympäristö on tehty nurmikoksi. Sen ajaminen on työlästä, mutta lisää turvallisuutta.

Nykyäänkin käärmeitä näkyy jokunen kesässä. Toivottavasti tämä yksi kokemus jäi ainoaksi. Nurmikon ajo on osaksi kesken edelleen. Täytyy luultavasti tänään jatkaa. Toivottavasti tielleni ei satu lisää luontokappaleita. Kimalaiset osaavat onneksi lentää sivuun.

Mökillä aivan mökin edustan nurmikkoa lukuun ottamatta (siinä tulee oleiltua paljain varpain) kuljemme aina saappaat jalassa. Ihmisille ei ole onneksi sattunut mitään. Kyypakkaus on olemassa myös. 

Vielä muutamia päiviä nautimme järven läheisyydestä ja viileydestä. Sitten alkaa olla pakko palata kotiin.