Merellisissä tunnelmissa

-

Olen ollut aina sitä mieltä, että suomalaisen järvimaiseman voittanutta ei ole. Olen kuitenkin asunut jo yli puolet elämästäni lähellä merta. Se on kieltämättä muovannut minua. Ei sillä, että kohtaisin meren jatkuvasti - elän arjessani sisämaaelämää, vaikka meri on muutamien kilometrien päässä.

Tänä kesänä olen sään salliessa (se on tosiaankin sallinut harvoin) ollut peräti kaksi kertaa merellisissä tunnelmissa. Ne kaksi kertaa ovat melkeinpä ne päivät, jolloin Helsingissä on ollut niin kaunis ilma, että sekä aurinko on paistanut että on ollut lämmin :D 

Ensimmäinen oli illallisristeily perheen toisen aikuisen kanssa. Lapset jätettiin kotiin - heillä oli ukkinsa kanssa mitä luultavimmin hauskinta.

Risteilyllä kuultiin salakuljettajista kieltolain aikaan ja syötiin hyvää ruokaa. Tuona iltana tuuli jonkin verran ja minulle tuli hivenen huono olo ravintolasalissa. Kun risteilyn loppupuolella nousimme kannelle, olo helpotti. Helsingin ja Espoon merimaisemat olivat kyllä upeat.

Toisella kerralla vietin retkipäivää ystäväni kanssa. Ostimme Kauppatorilta lipun, jolla pääsi sekä Lonnaan että Suomenlinnaan. Emme olleet ensin varmoja, mahtuisimmeko lautalle. Pitkäksi jonoksi osoittautui kuitenkin Vallisaaren lautan jono. 

Lonna oli sympaattinen, pienenpieni saari. Emme jääneet sinne kovin pitkäksi aikaa, mutta panimme merkille, että saarella on varsin ihanannäköinen sauna. Teimme suunnitelman, että tulemme saunomaan, mikäli sauna on syksymmällä auki.

Meriluonto on kyllä hienoa. Minusta on mukavaa tuijottaa pikkusaaria ja suoranaisia kareja- Lintuja on mukava seurata. Meri on laaja, ja "avomerelle" näkee, vaikka urbaani kauppatorin ranta ei olisi kaukana. 

Suomenlinna on ainutlaatuinen. Turisteja (joita me emme tietenkään olleet ;) ) oli liikkeellä melko paljon. Muutkin ovat hokanneet, että kun aurinko kerrankin paistaa, kannattaa aika käyttää ulkoilmaelämään.

Nyt kotoisan mökkijärven rannalla toisenlaista vesistöä katsellen voin todeta, etten panisi pahaksi, vaikka menisin "merelle" kolmannenkin kerran tänä kesänä. 



 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaihdevuosioireet - päivitys

-
Kuva
 Täytän tänä vuonna , tosin ihan loppuvuodesta, 44. Minulle kävi niin, että esivaihdevuodet / vaihdevuodet alkoivat melko ajoissa. Nyt käsitän, että ensimmäiset oireet alkoivat noin 38-vuotiaana. Hiljalleen oireet lisääntyivät. Viime kesänä olin tilanteessa, jossa kuumat aallot olivat päivittäisiä. Menkat tulivat epäsäännöllisesti, välillä tilanne muistutti padon murtumista, välillä, hmm, oikein kuivaa kesää :D PMS oli hirveä - mielialat heittelivät hurjasti. Ehkä pahinta olivat kuitenkin nivelkivut. Tilanne meni sellaiseksi, että varsinkaan olkapäiden kipujen kanssa ei meinannut voida olla. Nivelkipuja en edes tunnistanut vaihdevuosioireiksi. Oli kyllä epätoivoinen olo, kun yritin pitää voimaharjoittelulla lihaksia kunnossa ja tehdä kaiken oikein. Silti sattui niin maan perkeleesti. Gynellä puhuin tilanteestani. Hän sanoi suoraan, että ei kannata kärsiä turhaan. Olin epävarma lääkkeistä, koska suvussani on rintasyöpätaustaa. Se ei kuitenkaan ole suoraan esim. äidillä tai siskolla....
Lue lisää

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit...
Lue lisää

Sauvasirkan (ja meidän tuleva) viimeinen matka

-
Kuva
Sauvasirkkaterraario on nyt kuulunut olohuoneeseemme puolisen vuotta. Elo lemmikkien kanssa on sujunut rauhallisesti. Perushoito sujuu niin, että ne saavat salaatinlehden iltaisin ja samalla suihkutusta sumutepullosta.  Noin viiden päivän välein kiikutan terraarion olohuoneesta keittiön pöydän ääreen ja puhditan jätökset lasiseinistä ja pohjalta. Tässä samalla poistuvat myös sauvasirkkojen munat, jotta kanta ei pääse kasvamaan liian villisti. Munat täytyy pakastaa ennen bioroskikseen laittamista, ja pakastaminen onnistuu helposti, kun siirrän pohjalla olleet talouspaperit myttynä pakastepussiin ja pussin pakkaseen muutamaksi päiväksi. Sauvasirkkojen "keppimäisyys" jaksaa yhä kiinnostaa. Niitä otetaan terraariosta ulos varsin harvoin, koska ne eivät siitä pidä. Lähinnä silloin, kun joku vieras haluaa selfien sauvasirkan kanssa, niin hän sellaisen saa.  Kuitenkin , yksi kolmesta alkuperäisestä sauvasirkasta tuli tiensä päähän viime viikolla. Touhi sanoi kuolleen sirkan nähdess...
Lue lisää