Kaikuja menneisyydestä? - ulkoa opettelu

-

 "Opettele ulkoa", oli ihan normaali opettajan lause 90-luvulla. Minäkin vietin oikein paljon aikaa opettelemalla ulkoa englannin sanoja, Suomen vesistöjä, ompelukoneen toiminnan (yläkoulun kässänope ei tykännyt minusta, joten ei myöskään tykännyt ohjeistaa minua).

En tietenkään enää muista ulkoa moniakaan asioita. No, muistan uuden testamentin kirjat, koska riparilla opetettiin laulu, johon kirjat sisältyvät oikeassa järjestyksessä ;) Muistan vielä lapsuudenystävieni lankapuhelinnumeroita (tämä taitaa olla sukupolvikokemus).

Viimeisiä suuria ulkoa opettelemisen kokemuksia taisivat olla tenttiinluvut 2000-luvun yliopistoelämässä. Siellä sain perustan nykyiselle ammatilliselle osaamiselleni. Vaikka itse sanonkin, se perusta on aika hyvä.

Jossakin vaiheessa kaikki muuttui. Alettiin puhua, että asioita ei kannata opetella ulkoa, vaan pitää oppia etsimään tieto oikeasta paikasta. Näitä tiedonetsimispaikkoja alkoi olla yhä enemmän, lopulta ne löytyivät jokaisen taskusta.

Tiedonhakutaidot ovat toki nykyelämässä tärkeät, erityisesti oikean tiedon erottaminen väärästä tiedosta. Sitä pitää ehdottomasti treenata. 

Luin vähän aikaa sitten kiinnostavan artikkelin muistista. Sen mukaan muistia tulisi harjoittaa, ja nimenomaan ulkoa opettelemalla, mieleen painamalla. Muuten pitkäaikaiseen muistiimme ei jää tarpeeksi, jotta voisimme hahmottaa asioita kokonaisuuksina. Yleensäkin, aivoja tulee harjoittaa.

Artikkelista tuli minulle tyhmä olo - olen mennyt täysin mukaan "tiedonhakuun", enkä oikeasti ole treenannut aivojani kunnolla pitkään aikaan. Onkin ihan ok opetella ulkoa esim. osoitteita, päivämääriä, parit puhelinnumerot jne. 

Haluaisin, että myös lapseni harjoittaisivat aivojaan nyt koulussa ja vielä aikuisinakin. Isoäitini, joka on tällä hetkellä 99-vuotias, muisti hyvin pitkään kaikenlaisia asioita, kuten bensan ja dieselin hinnat kulloinkin.

Omaa työmuistiani ei ole selvästi treenattu tarpeeksi. Aion hieman parantaa toimintaani tulevaisuudessa. Yritän painaa mieleeni asioita ja katson, pysyvätkö ne siellä.





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vaihdevuosioireet - päivitys

-
Kuva
 Täytän tänä vuonna , tosin ihan loppuvuodesta, 44. Minulle kävi niin, että esivaihdevuodet / vaihdevuodet alkoivat melko ajoissa. Nyt käsitän, että ensimmäiset oireet alkoivat noin 38-vuotiaana. Hiljalleen oireet lisääntyivät. Viime kesänä olin tilanteessa, jossa kuumat aallot olivat päivittäisiä. Menkat tulivat epäsäännöllisesti, välillä tilanne muistutti padon murtumista, välillä, hmm, oikein kuivaa kesää :D PMS oli hirveä - mielialat heittelivät hurjasti. Ehkä pahinta olivat kuitenkin nivelkivut. Tilanne meni sellaiseksi, että varsinkaan olkapäiden kipujen kanssa ei meinannut voida olla. Nivelkipuja en edes tunnistanut vaihdevuosioireiksi. Oli kyllä epätoivoinen olo, kun yritin pitää voimaharjoittelulla lihaksia kunnossa ja tehdä kaiken oikein. Silti sattui niin maan perkeleesti. Gynellä puhuin tilanteestani. Hän sanoi suoraan, että ei kannata kärsiä turhaan. Olin epävarma lääkkeistä, koska suvussani on rintasyöpätaustaa. Se ei kuitenkaan ole suoraan esim. äidillä tai siskolla....
Lue lisää

Kokeilussa ryhtiliivi

-
Pari päivää sitten hankin jotakin huvittavaa Tokmannilta - ryhtiliivin. En ollut perehtynyt koko ryhtiliiviasiaan aiemmin, mutta niissäkin on ilmeisesti ollut viime vuosina jokin buumi. Minulla oli nuorena todella hyvä ryhti. Se alkoi huonontua itse asiassa vähän erikoisella tavalla. Opiskeluaikana minulla oli paljon alaselkäkipuja. Elettiin aikaa ennen somea ja älykännyköitä. Oikeastaan minulla ei ollut edes vielä omaa tietokonetta. Minun alaselkäni kipeyttivät yliopiston penkit. Helsingin yliopiston päärakennuksessa oli ainakin silloin melkein jokaisessa luentosalissa kirkonpenkkimäiset puupenkit, ja pöytätaso oli kapea ja kalteva, lyhyelle ihmiselle liian kaukana penkistä... No, penkeistä en päässyt eroon , joten menin fysioterapiaan. Muistan vieläkin, että fyssari oli varmaankin pätevä, mutta todella kolkko sanomisissaan. Häneltä kuulin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa, että yläselkäni on liian suora, siis asennoltaan, ja liikkumaton. Arvatkaa, ymmärsikö rva, että sit...
Lue lisää

Sauvasirkan (ja meidän tuleva) viimeinen matka

-
Kuva
Sauvasirkkaterraario on nyt kuulunut olohuoneeseemme puolisen vuotta. Elo lemmikkien kanssa on sujunut rauhallisesti. Perushoito sujuu niin, että ne saavat salaatinlehden iltaisin ja samalla suihkutusta sumutepullosta.  Noin viiden päivän välein kiikutan terraarion olohuoneesta keittiön pöydän ääreen ja puhditan jätökset lasiseinistä ja pohjalta. Tässä samalla poistuvat myös sauvasirkkojen munat, jotta kanta ei pääse kasvamaan liian villisti. Munat täytyy pakastaa ennen bioroskikseen laittamista, ja pakastaminen onnistuu helposti, kun siirrän pohjalla olleet talouspaperit myttynä pakastepussiin ja pussin pakkaseen muutamaksi päiväksi. Sauvasirkkojen "keppimäisyys" jaksaa yhä kiinnostaa. Niitä otetaan terraariosta ulos varsin harvoin, koska ne eivät siitä pidä. Lähinnä silloin, kun joku vieras haluaa selfien sauvasirkan kanssa, niin hän sellaisen saa.  Kuitenkin , yksi kolmesta alkuperäisestä sauvasirkasta tuli tiensä päähän viime viikolla. Touhi sanoi kuolleen sirkan nähdess...
Lue lisää