Laiturit talviteloille ja muuta sen kaltaista

 Käväisimme viime viikonloppuna mökillä. Se oli ihmeellinen päivä - lämpötila kipusi vielä pariinkymppiin. Nyt taitaa olla, ettei ihan sellaisia lämpötiloja tule kuin sitten ensi vuonna. Syksyä elämme nyt.

Naakka jäi tällä kertaa mielummin kavereiden kanssa kaupunkiin. Hän sai luvan jäädä. Jos kavereita olisi ollut vain yksi, olisin pyytänyt tytöt mukaan. Kahta kaveria autoon ei meidän perheen lisäksi valitettavasti mahdu. 

Agendana oli porukalla nostaa laitureiden osat "talviteloille".  Hommaa hoitivat lähinnä puoliso, pappa ja Touhi. Kävin kurkkaamassa työntekoa, mutta totesin sen olevan tällä kertaa oikein miehistä puuhaa :D En sitten viitsinyt tuppautua. 

Touhi kyllä oli mukana. Hän ruuvasi ruuveja irti, ja kantoi kaikenlaista eestaas. Touhin luonne on sellainen, että vaikka hän ei etukäteen tiedä osaavansa, hän tykkää yrittää. Käytännöllisesti katsoen hän on erilainen kuin esimerkiksi minä. 

Kuvasin aika paljon. Viime aikoina olen huomannut, että valokuvaaminen on taas alkanut innostaa enemmän. Ei nyt niin paljon, että kaivaisin järkkärikameran esiin. Puhelimella saa nykyään niin hyviä kuvia.

Luonto näytti syksyiseltä, mutta sää oli lämmin. Kävin hetken mielijohteesta uimassa. Touhi lähti kaveriksi, mutta ei päätynyt kastautumaan kokonaan. Reipas poika joka tapauksessa - vesi oli sellaista eli kymmenen, mutta alle viisitoista-asteista.

En minäkään montaa vetoa uinut. Menin tyhmänä uimaan vasta, kun laiturihommat oli tehty. Piti puikkelehtia vähän hassusta kohtaa uimaan. Oli kuitenkin hienoa uiskennella vedessä, jonne tuuli oli lennättänyt syksyn lehtiä.

Oli mukavaa kahvitella ulkona. Vaikka termospullot keksittiin jo oikein kauan sitten, ei meidän kaupungissa tule juurikaan kahviteltua ulkosalla. Nyt syksyllä ei tule mentyä edes parvekkeelle. Hyvä, että joskus kuitenkin. 

Naakkakin oli ihan yhtenä kappaleena, ja itse asiassa hänellä oli kaveri edelleen kylässä. Se on todella mukavaa. Naakka ei ole nyt ollenkaan niin "erakoitunut" kuin viime keväänä. Olen niin onnellinen, kun lapseni on onnellinen.

Taisimme sanoa mökille heipat tältä vuodelta. Se on aina hieman haikeaa. Onneksi se odottaa meitä taas samalla paikalla (toivon mukaan :D ) ensi keväänä. Heippa mökki! Nähdään taas!