Syyskuun ensimmäinen viikko

 Arki on kyllä arkea - jotenkin tuntuu, että en kerkeä useinkaan istumaan alas (toki istun paljon, liikaakin) ja miettiä, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Siksi päätinkin pohtia, mitä tämän viikon eri päivinä tapahtui.

Maanantai oli muutamallakin tavalla poikkeava päivä. Menin aamulla normaalisti töihin. Siihen se normaalius loppui. Kerkesin olla paikan päällä viisi minuuttia, kunnes tuli kuulutus, että rakennuksessa on vesivahinko, ja kaikkien pitää poistua välittömästi. Pakko sanoa, että olin oikein tyytyväinen ylimääräisestä etäpäivästä. Kerkesin tehdä paljon rästihommia.

Illalla menin puutarhapalstalle, ja tulin pistäneeksi matalaksi toisenkin angervon. Se oli hivenen raskas urakaa, mutta olin kyllä tyytyväinen, että homma tuli tehtyä. Nyt en riko puutarhapalstan määräyksiä pensaiden korkeuden suhteen.

Tiistaina oli aivan normaali työpäivä. Minulla oli töissä uuden ruokavalion mukaista evästä, tomaattista lohipannua. Jos jotakin, ruokavalio on tuonut maistuvat ruuat myös työpaikkalounaalle. Ruuat ovat täyttäviä ja jaksan varsin hyvin iltapäivään asti, jolloin saankin taas syödä. 

T. oli satuttanut jalkansa koulussa välitunnilla, eikä mennyt jalkapallotreeneihin. Minä pidin perheelle saarnaa, että olen keskiviikkona vasta illalla kotona ja odotan,n  että joku muu kerrankin siivoaa tiskipöydän sekä käynnistää ja tyhjentää tiskikoneen. Tämä on sitä arjen juhlaa :D 

Keskiviikkona minulla oli täysi päivä. Keskiviikkoihin pitää oikeasti varata energiaa, koska olen lähes 12 tuntia reissussa. Tämä on minulle sekä henkisesti että fyysisesti rankkaa. En ole koko syksynä kerennyt käydä välissä kotona, mutta nyt onneksi kerkesin. Iltareissu on helpompi ilman painavaa työreppua.

Kun palauduin terapiasta, en kai tehnyt muuta kuin kaaduin soffalle Britboxin ääreen :D Touhi jännitti tulevia kaverisynttäreitään ja minä pohdin, että mitenkähän niistä selvitään. Jokatapauksessa, on ihanaa, kun T. oli jo valmiiksi onnellinen.

Torstaina koitti jälleen etäpäivä. Minulla on pitänyt kiirettä etäpäivinäkin, toivottavasti myöhemmin vähän helpottuu. Kävin aamusalilla ennen töitä, ja se oli kyllä hyvä valinta. Tosin olin aika horroksessa sen jälkeen. 

Ilta menikin T:n kaverisynttäreillä. Ulkoistimme synttärit sisäleikkipuistoon, mikä oli upea valinta. Käytännössä juttelimme mukaan tulleiden vanhempien kanssa (tuttuja onneksi kaikki) ja lapset rehasivat siellä täällä.

T. oli onnellinen, kun oli synttärit ja kaikki 13 kaveria pääsivät paikalle. Naakkakin sai kutsua yhden kaverin, ja kaikki sujui älyttömän hyvin. Kyllä kannatti, vaikka taas meni aikaa toipua ;)

Perjantaina meillä oli hankala kokous töissä heti kello 8. Tämä on ilmankin synttäreitä minulle hieman katastrofaalinen aika saapua, koska saavun normaalisti puoli tuntia aiemmin. Niinhän siinä kävi, että heräsin viideltä oikein odottamaan, että kello soisi kuudelta, viddu.

Olin henkisesti aika jyrän alle jäänyt kokouksen jälkeen, mutta siitä selvittiin. Tulossa on kyllä seuraava vastaavanlainen kokous. Jotta ei olisi mennyt liian helpoksi, sain todella ikävän uutisen. Perhe/suku voi (tietääkseni) hyvin, mutta lähipiiriin kuitenkin. Edessä on raskas syksy, toivottavasti asia menee parhain päin. 

Illalla varasin myös itselleni junalipun. Minua odottaa kylpylävuorokausi upeassa seurassa. Se on ihana ajatus.