Trampoliinipuistossa
Trampoliinipuistossa meni hyvin! Paikka oli Pitäjänmäen (vai onko se Valimo) Rush, josta olin nähnyt aiemmin vain kuvia. Olimme varanneet tunnin ajan. Alkuun piti lukea turvaohje ja täyttää se. En ihan ymmärtänyt, miksi lasteni tietoja kysyttiin myös, vaikka niitä ei ollut mukana (en kai minä nyt lapsia ota mukaan, jos haluan rauhassa pomppia...)
Paikassa täytyi ostaa kolmen euron jarrusukat, joilla pompitaan. Pukutilat olivat, hmm...hieman turhan avoimet minun makuuni. Ne koostuivat vain sermeistä ja säilytyslokeroista. Kunnon huoneet ja niiden yhteydessä olevat pesutilat olisivat olleet mukavammat.
Itse alue oli mainio! Se oli jaettu erilaisiin pisteisin (jossain pelattiin pallopeliä, jossain hypittiin jne.) Yllättäviä olivat vaahtomuovin palasilla täytetyt altaat, joihin sai hypätä. Yllätys ei ollut itse altaissa, vaan siinä, kuinka vaikea niistä oli päästä ylös. Kun ei ollut, mihin tarttua ja ympäristö oli pehmeä, piti käyttää koko kehoa päästäkseen liikkeelle.
En uskaltautunut hyppäämään korkealta, onneksi taitava sisareni teki sen puolestani! Hän tekimyös hienoja voltteja ja muita juttuja, joita katselin ihaillen (ja pomppien). "Taitolaji", jossa menestyin ja joka oli yllättävän kivaa, oli donkkaus eli korien heitto trampoliinialustalta.
Yritn keskittyä pomppiessani vatsalihaksiini. Sekä niska että nivelet kestivät pomppimisen yllättävän hyvin, ja ainoa, joka vähän kiukutteli harjoittelun loppupuolella, oli toinen lonkkani, jossa on luonnostaan ja raskauden jäljiltä aika löysät nivelsiteet.
Senkin huomasimme, että niin sanottuja normaaleja kuntoliikkeitä on haastavaa tehdä pomppivalla alustalla. Yritin rintarankaa avaavia liikkeitä, mutta en kerennyt tekemään liikettä hypyn aikana. ehkä tarvitsisin jonkin kurssin...
Kursseja oli tarjolla, en tiedä, olisiko niitä minunlaiselleni pomppijalle, joka tekisi mielellään "kuntoliikkeitä", mutta ei kovin hankalia temppuja kuten voltteja.
Pohdin käynnin aikana myös lapsiani. Nappe on trampoliinipuiston suhteen selvä tapaus eli ei puistoon. Naakkaakaan en välttämättä puistoon toisi. Kyse ei ole turvallisuudesta, paikassa on myös lasten vuoroja.
Naakka on nyt 3-vuotiaana vielä niin kärsimätön, ettei millään jaksa keskittyä tuntia pomppimiseen. Hänen kohdallaan sisäleikkipuistot (jos ollaan sisällä) ovat nyt se juttu.
Takaisin rva:han: Olimme sisareni kanssa sitä mieltä, että mennään kevään aikana uudestaan! Ihan jatkuvasti ei jaksa eikä pystykään, mutta trampoliiniliikunta on hyvää vaihtelua siihen, mitä normaalisti tulee tehdyksi.
Lapsenmielinen innostus, joka pomppimisesta tulee, oli myös mukava tunnetila. Hieno kokemus oli myös huomata, että tunti trampoliinilla, toki pienillä tauoilla, onnistui ihan hyvin.
Pomppimisajasta - tunti riitti oikein mainiosti! Itse asiassa aloin väsyä jo 40 minuutin jälkeen. Lihakset (ainakin jalka- ja vatsalihakset) tuntuvat nyt mukavan rasittuneilta, mutta missään ei tunnu erityisen kurjaa kipua. Kokemus oli hyvä.
Paikassa täytyi ostaa kolmen euron jarrusukat, joilla pompitaan. Pukutilat olivat, hmm...hieman turhan avoimet minun makuuni. Ne koostuivat vain sermeistä ja säilytyslokeroista. Kunnon huoneet ja niiden yhteydessä olevat pesutilat olisivat olleet mukavammat.
Itse alue oli mainio! Se oli jaettu erilaisiin pisteisin (jossain pelattiin pallopeliä, jossain hypittiin jne.) Yllättäviä olivat vaahtomuovin palasilla täytetyt altaat, joihin sai hypätä. Yllätys ei ollut itse altaissa, vaan siinä, kuinka vaikea niistä oli päästä ylös. Kun ei ollut, mihin tarttua ja ympäristö oli pehmeä, piti käyttää koko kehoa päästäkseen liikkeelle.
En uskaltautunut hyppäämään korkealta, onneksi taitava sisareni teki sen puolestani! Hän tekimyös hienoja voltteja ja muita juttuja, joita katselin ihaillen (ja pomppien). "Taitolaji", jossa menestyin ja joka oli yllättävän kivaa, oli donkkaus eli korien heitto trampoliinialustalta.
Yritn keskittyä pomppiessani vatsalihaksiini. Sekä niska että nivelet kestivät pomppimisen yllättävän hyvin, ja ainoa, joka vähän kiukutteli harjoittelun loppupuolella, oli toinen lonkkani, jossa on luonnostaan ja raskauden jäljiltä aika löysät nivelsiteet.
Senkin huomasimme, että niin sanottuja normaaleja kuntoliikkeitä on haastavaa tehdä pomppivalla alustalla. Yritin rintarankaa avaavia liikkeitä, mutta en kerennyt tekemään liikettä hypyn aikana. ehkä tarvitsisin jonkin kurssin...
Kursseja oli tarjolla, en tiedä, olisiko niitä minunlaiselleni pomppijalle, joka tekisi mielellään "kuntoliikkeitä", mutta ei kovin hankalia temppuja kuten voltteja.
Pohdin käynnin aikana myös lapsiani. Nappe on trampoliinipuiston suhteen selvä tapaus eli ei puistoon. Naakkaakaan en välttämättä puistoon toisi. Kyse ei ole turvallisuudesta, paikassa on myös lasten vuoroja.
Naakka on nyt 3-vuotiaana vielä niin kärsimätön, ettei millään jaksa keskittyä tuntia pomppimiseen. Hänen kohdallaan sisäleikkipuistot (jos ollaan sisällä) ovat nyt se juttu.
Takaisin rva:han: Olimme sisareni kanssa sitä mieltä, että mennään kevään aikana uudestaan! Ihan jatkuvasti ei jaksa eikä pystykään, mutta trampoliiniliikunta on hyvää vaihtelua siihen, mitä normaalisti tulee tehdyksi.
Lapsenmielinen innostus, joka pomppimisesta tulee, oli myös mukava tunnetila. Hieno kokemus oli myös huomata, että tunti trampoliinilla, toki pienillä tauoilla, onnistui ihan hyvin.
Pomppimisajasta - tunti riitti oikein mainiosti! Itse asiassa aloin väsyä jo 40 minuutin jälkeen. Lihakset (ainakin jalka- ja vatsalihakset) tuntuvat nyt mukavan rasittuneilta, mutta missään ei tunnu erityisen kurjaa kipua. Kokemus oli hyvä.
Itse väsyn jo 15min jälkeen koska harrastan Ikuris tramppavoikkaa. Sisähalleis yleensä tulee vedettyy aluks energiat aivan maihin ku kukaan ei oo komentamas et mitä pitää tehä. Ekaan varttiin heitän tuplia, kierrettä ja ihan vain pelkkää tuntumahakua jota treeneissä tehdään aina alussa.
VastaaPoista