Lisää liikettä, vähän liikaakin
Rintarangan liikkuvuus - se on rva:n ikuinen ongelma. Kun rintaranka ei liiku, niin sieltä säteilee whiplash-niskaan yhä enemmän jännitystä ja tietysti myös toisinpäin. Edistykseni rintarangan kanssa on vuosia ollut todella vähäistä, nyt tuntuu, että asia on alkanut edetä pienin askelin.
Hieman taustaa: minulla ei ollut rintarangan liikkuvuusongelmaa ennen onnettomuuttani (eli ennen vuotta 2009). Oikeastaan en kärsinyt minkäänlaisista yläselkäkivuista.
Kun sitten satutin niskani, meni rintaranka ihan mahdottomaksi muutamassa kuukaudessa. Muiden whiplash-kertomuksiin tutustuneena arvelen, että tarinani on tavanomainen: niskaa varoessa jännitin koko yläkroppani äärimmilleen, jolloin lihakset jäykistyivät ja lyhenivät.
Jännitystila ja varominen jäivät pitkäaikaisiksi, joten kun aikaa kului, ongelma moninkertaistui.
Vuosien varrella rva on harjoittanut selkäänsä mitä erilaisimmilla tavoilla. Rintarankaa avaavat liikkeet eivät ole valitettavasti osoittautuneet kovin tehokkaiksi. Yleisin ongelma on ollut, ettei liike kohdistu oikein.
Neuvoja olen saanut, hmm...vaikka keneltä. Hieronta ja nikamien manipulaatio auttavat aina vähäksi aikaa, mutta alle viikossa ollaan takaisin alkutilanteessa.
Nyt olen alkanut tehdä liikkuvuusharjoituksia, joihin en ole saanut kenenkään ohjeistusta. Toimin kuten venytellessä, eli menen joko hitaasti tai "nytkyttäen" (kamala termi :D ) kipua kohti. Toisin sanoen, kääntelen yläkroppaani monta kertaa päivässä suuntiin, joihin se ei helposti käänny.
Tuntuu, että jännitystilat hartioiden alueella olisivat hieman helpottaneet. Katsotaan, miten tämä juttu, sarjassamme ties kuinka mones, etenee.
Tähän päivään kuului pääasiassa ostosreissu kaupunkiin. Saimme kaiken tarvittavan, kävimme kahvilla, juoksutimme Naakkaa kahvilan leikkialueella (juoksutus hoitui istuen, lapsi kirmasi omatoimisesti, löysi uusia kavereita ja selvitti kovaäänisesti heille muun muassa vanhempiensa koko nimet ja isovanhempien myös).
Saimme, luojan kiitos, Naakan vähäksi aikaa kyläilemään isovanhemmille. Napen kera saimme ostokset paikoilleen, tiskit tiskattua ja ruuan laitettua. Rva pääsi jopa karkaamaan lenkille itsekseen, loistoilta!
Huomenna:
- Näen toivottavasti lapsuudenystävääni.
- En todellakaan tee yhtään ruokaa.
- Saan soitettua puhelun, jota olen viime päivät suunnitellut.
Hieman taustaa: minulla ei ollut rintarangan liikkuvuusongelmaa ennen onnettomuuttani (eli ennen vuotta 2009). Oikeastaan en kärsinyt minkäänlaisista yläselkäkivuista.
Kun sitten satutin niskani, meni rintaranka ihan mahdottomaksi muutamassa kuukaudessa. Muiden whiplash-kertomuksiin tutustuneena arvelen, että tarinani on tavanomainen: niskaa varoessa jännitin koko yläkroppani äärimmilleen, jolloin lihakset jäykistyivät ja lyhenivät.
Jännitystila ja varominen jäivät pitkäaikaisiksi, joten kun aikaa kului, ongelma moninkertaistui.
Vuosien varrella rva on harjoittanut selkäänsä mitä erilaisimmilla tavoilla. Rintarankaa avaavat liikkeet eivät ole valitettavasti osoittautuneet kovin tehokkaiksi. Yleisin ongelma on ollut, ettei liike kohdistu oikein.
Neuvoja olen saanut, hmm...vaikka keneltä. Hieronta ja nikamien manipulaatio auttavat aina vähäksi aikaa, mutta alle viikossa ollaan takaisin alkutilanteessa.
Nyt olen alkanut tehdä liikkuvuusharjoituksia, joihin en ole saanut kenenkään ohjeistusta. Toimin kuten venytellessä, eli menen joko hitaasti tai "nytkyttäen" (kamala termi :D ) kipua kohti. Toisin sanoen, kääntelen yläkroppaani monta kertaa päivässä suuntiin, joihin se ei helposti käänny.
Tuntuu, että jännitystilat hartioiden alueella olisivat hieman helpottaneet. Katsotaan, miten tämä juttu, sarjassamme ties kuinka mones, etenee.
Tähän päivään kuului pääasiassa ostosreissu kaupunkiin. Saimme kaiken tarvittavan, kävimme kahvilla, juoksutimme Naakkaa kahvilan leikkialueella (juoksutus hoitui istuen, lapsi kirmasi omatoimisesti, löysi uusia kavereita ja selvitti kovaäänisesti heille muun muassa vanhempiensa koko nimet ja isovanhempien myös).
Saimme, luojan kiitos, Naakan vähäksi aikaa kyläilemään isovanhemmille. Napen kera saimme ostokset paikoilleen, tiskit tiskattua ja ruuan laitettua. Rva pääsi jopa karkaamaan lenkille itsekseen, loistoilta!
Huomenna:
- Näen toivottavasti lapsuudenystävääni.
- En todellakaan tee yhtään ruokaa.
- Saan soitettua puhelun, jota olen viime päivät suunnitellut.
Kommentit
Lähetä kommentti