Näkökulmia menneeseen ja käsillä olevaan
Päivät kotioloissa alkavat käydä vähiin. Mitään erityistä pakkaamista ei ole vielä aloitettu, mutta "muutto" on mielessä jatkuvasti. Tänään puoliso ja Nappe kävivät ostamassa meille akvaarioon ruokinta-automaatin.
Akvaarion kanssa on muutenkin puuhasteltu. Eilen siivosimme yhteistuumin ulkosuodattimen, puoliso teki ison työn, kun tällä kertaa laitteeseen piti myös vaihtaa uudet letkut (ne, mistä vesi kulkee akvaariosta suodattimeen ja päinvastoin).
Naakka oli päiväkodissa ja viihdytettävänä oli vain Nappe, joten projekti ei ollut hankala. Minä pesin suodatinmateriaaleja (keraamisia putkia, soraa jne.), puoliso teki muut jutut.
Kalat voivat ihan hyvin. Vettä olen saanut kovetettua ihan hyvälle tasolle, nyt platyjen pitäisi viihtyä. Muutkin kalat näyttävät ihan hyviltä. Platyt eivät ole vieläkään lisääntyneet akvaariossamme, toivon, että tämä vuosi toisi edistystä tullessaan.
Tänään kävin hierojalla. Tämä on ollut ihan valtavan pitkä aika ilman hierontaa, viimeksi kävin siellä jouluviikolla. Hieronta tuli todella tarpeeseen, hieroja käsitteli tällä kertaa selän ja niskan lisäksi myös reidet ja pakarat.
Tilanne oli ennen hierontaa päässyt sellaiseen kuntoon, etten enää jumpalla, venyttelyllä ja liikkumisella saanut parannusta aikaiseksi. Fiilis alkoi olla suoraan sanottuna p*skamainen. Kova niska- ja yläselkäsärky tuntuu painavalta, kipeältä haarniskalta, sekä selässä että henkisellä tasolla.
Nyt toivon, että tilanne pysyisi suhteellisen hyvänä seuraavat päivät. Minulla on hauska suunnitelma maanantaille. Suunnitelmien mukaan olen menossa testaamaan trampoliinipuistoa, joka sijaitsee meiltä pienen matkan päässä.
Vielä pari vuotta sitten pomppiminen ei olisi tullut kysymykseenkään, mutta nyt se onnistuu (katsotaan, mitä sanon maanantain jälkeen). Odotan reissua ja toivon, että se onnistuu!
Vaikka yritänkin elää hetkessä, minuun iskee aina ajoittain huoli tulevasta. Liian usein se koskee kroppaani ja työelämää. On stressaavaa, kun ei yhtään tiedä, miten työasiat tulevaisuudessa järjestyvät. Vaikka kuinka yritän, kehoni on sellainen mikä on. Tiedän kyllä varsin hyvin, mitä haluaisin tehdä...katsotaan.
Paljon on kyllä myös tultu eteenpäin. Jos ajattelen itseäni melkein 8 vuotta sitten, pystyin hädintuskin kulkemaan huoneesta toiseen ilman kaatavaa huimausta - välillä piti mennä lattialle makaamaan, kun liikkuminen ei onnistunut ja pahoinvointi iski. Kivut olivat ihan kamalia ja oireisto laaja.
Vaikka en kaikilla alueilla loistakaan, olen näiden kahdeksan vuoden aikana elänyt täyttä elämää, kaikesta huolimatta. Isoin saavutus taitaa olla kuntoutuminen tähän asti.
Jälkikasvua on kehkeytynyt, tyttäreni ja poikani ovat minulle kaikki kaikessa ja minulla on ihana puoliso.
Ympärilläni on perhettä ja sukua, värikkäitä, ainutlaatuisia persoonia joka lähtöön. Sama pätee ystäviini.
Suurin osa siitä, mitä olen aina toivonut, on jo täällä.
Mukavaa viikonloppua itse kullekin!
Akvaarion kanssa on muutenkin puuhasteltu. Eilen siivosimme yhteistuumin ulkosuodattimen, puoliso teki ison työn, kun tällä kertaa laitteeseen piti myös vaihtaa uudet letkut (ne, mistä vesi kulkee akvaariosta suodattimeen ja päinvastoin).
Naakka oli päiväkodissa ja viihdytettävänä oli vain Nappe, joten projekti ei ollut hankala. Minä pesin suodatinmateriaaleja (keraamisia putkia, soraa jne.), puoliso teki muut jutut.
Kalat voivat ihan hyvin. Vettä olen saanut kovetettua ihan hyvälle tasolle, nyt platyjen pitäisi viihtyä. Muutkin kalat näyttävät ihan hyviltä. Platyt eivät ole vieläkään lisääntyneet akvaariossamme, toivon, että tämä vuosi toisi edistystä tullessaan.
Tänään kävin hierojalla. Tämä on ollut ihan valtavan pitkä aika ilman hierontaa, viimeksi kävin siellä jouluviikolla. Hieronta tuli todella tarpeeseen, hieroja käsitteli tällä kertaa selän ja niskan lisäksi myös reidet ja pakarat.
Tilanne oli ennen hierontaa päässyt sellaiseen kuntoon, etten enää jumpalla, venyttelyllä ja liikkumisella saanut parannusta aikaiseksi. Fiilis alkoi olla suoraan sanottuna p*skamainen. Kova niska- ja yläselkäsärky tuntuu painavalta, kipeältä haarniskalta, sekä selässä että henkisellä tasolla.
Nyt toivon, että tilanne pysyisi suhteellisen hyvänä seuraavat päivät. Minulla on hauska suunnitelma maanantaille. Suunnitelmien mukaan olen menossa testaamaan trampoliinipuistoa, joka sijaitsee meiltä pienen matkan päässä.
Vielä pari vuotta sitten pomppiminen ei olisi tullut kysymykseenkään, mutta nyt se onnistuu (katsotaan, mitä sanon maanantain jälkeen). Odotan reissua ja toivon, että se onnistuu!
Vaikka yritänkin elää hetkessä, minuun iskee aina ajoittain huoli tulevasta. Liian usein se koskee kroppaani ja työelämää. On stressaavaa, kun ei yhtään tiedä, miten työasiat tulevaisuudessa järjestyvät. Vaikka kuinka yritän, kehoni on sellainen mikä on. Tiedän kyllä varsin hyvin, mitä haluaisin tehdä...katsotaan.
Paljon on kyllä myös tultu eteenpäin. Jos ajattelen itseäni melkein 8 vuotta sitten, pystyin hädintuskin kulkemaan huoneesta toiseen ilman kaatavaa huimausta - välillä piti mennä lattialle makaamaan, kun liikkuminen ei onnistunut ja pahoinvointi iski. Kivut olivat ihan kamalia ja oireisto laaja.
Vaikka en kaikilla alueilla loistakaan, olen näiden kahdeksan vuoden aikana elänyt täyttä elämää, kaikesta huolimatta. Isoin saavutus taitaa olla kuntoutuminen tähän asti.
Jälkikasvua on kehkeytynyt, tyttäreni ja poikani ovat minulle kaikki kaikessa ja minulla on ihana puoliso.
Ympärilläni on perhettä ja sukua, värikkäitä, ainutlaatuisia persoonia joka lähtöön. Sama pätee ystäviini.
Suurin osa siitä, mitä olen aina toivonut, on jo täällä.
Mukavaa viikonloppua itse kullekin!
Kommentit
Lähetä kommentti