Vuosikymmenien lauantait
Rva juo aamukahvia ja katselee, kun 1-vuotias kaapii innoissaan puuronjämiä kupistaan. Viikonloppu on koittanut. Lapsena pidin viikonpäivistä eniten lauantaista. Se merkitsi päivää, jolloin ei ollut koulua, eikä seuraavanakaan päivänä olisi koulua.
Vähän pienempänä se merkitsi aamupiirrettyjä, vanhemmilleni se taisi merkitä rauhallisempaa aamua, kun oli ne piirretyt. Arvatkaapas, mitä meidän tyttö parhaillaan tekee...
Lauantai on merkinnyt paljon muutakin. Teininä pääsin äidin kanssa pari kertaa vuodessa Helsinkiin vaateostoksille. Se tapahtui aina lauantaina. Muistan vielä kaupatkin - One Way oli ihan ehdoton. Syömään mentiin yleensä Omenapuuhun.
Nuorelle rva:lle Helsinki oli hohdokas, iso kaupunki. Sittemmin, kun olen vieraillut paljon isommissa kaupungeissa, Helsingistä on tullut mukavan rajattu iso, pieni kaupunki, jonka keskustan pystyy hahmottamaan kerralla.
Takaisin lauantaihin...kyllä se lauantai on myös rva:lle merkinnyt krapulapäivää, jollaisesta on pitkä aika. Baari-illan muistelu ja roskaruoka on myös hyvin muistissa. Siinäkin on kieltämättä ollut oma hohtonsa!
Saunakin on kuulunut lauantaihin, viimeksi saunoimme tyttäreni kanssa säännöllisesti viime vuonna, nyt meillä ei ole saunavuoroa, kun on remontti, emmekä varmaankaan jaksaisi edes saunassa käydä.
Meidän lauantait sujuvat yleensä arkeen verrattuna niin, että puolisokin on kotona. Näin ollen meitä on kaksi lapsia hoitamassa, mikä helpottaa tilannetta. Yleensä joko lauantaina tai sunnuntaina retkeillään yhdessä johonkin, esimerkiksi puistoon tai kaupungille.
Vaikka nämä retket ovat valmisteluineen omalla tavallaan raskaita, rva nauttii nähdessään perheensä kokonaisena nauttimassa vapaapäivästä. Rva yrittää aina tallentaa muiston suihkulähteen reunalla taiteilevasta Naakasta tai leijan lentoa ihmettelevästä Touhista sillä tavalla, että pystyisi kaivamaan sen esille vaikka vuosikymmenien päähän.
Muita lauantaisia klassikkoja pienenä listauksena:
- lotto
- Avara luonto
- hivenen pidempään nukkuminen
- paksumpi Hesari
- akvaarion vedenvaihto
Tänä lauantaina rva:lla on selkäsärkyä enemmän kuin sietäisi olla. Takana on taas paljon lasten kanssa kyykkimistä epäergonomisissa asennoissa, katsotaan, jos voisin siirtää osan hankalista nostoista puolisolle ja tehdä itse kevyempiä juttuja (ja ennen kaikkea pitää selkänsä suorassa).
Jos jostain välistä saisi revittyä itselleen aikaa, tekisin rauhassa ja huolella käsien kuminauhaliikkeet sekä ehkä jotakin extraa. Kyllä himottaisi jokin joogatunnin tapainen liikunta- ja rentoutusmuoto, mutta se ei taida tällä kertaa olla mahdollista.
Jotenkin nyt väsyvät sekä niska että alaselkä. Vaikka liike on lääke (voi että, miten ärsyttävä termi..) se ei oikein ole niskani kanssa toiminut. Se vetää vain enemmän jumiin venytyksistä ja jumpasta. Kun sitä lepuuttaa, niin sehän tykkää.
PS. Valitsin piruuttani tämän kuvan tähän postaukseen, koska se on taideteos Kiasmasta. Minulle se toi heti voimakkaasti mieleen erään hyvin tuntemani suomalaisen pikkukaupungin uimalan! Asianosaiset tunnistanevat, mistä paikasta on kyse (ja kuva rva:sta taiteen tulkitsijana vain kiillottuu ;) )
Vähän pienempänä se merkitsi aamupiirrettyjä, vanhemmilleni se taisi merkitä rauhallisempaa aamua, kun oli ne piirretyt. Arvatkaapas, mitä meidän tyttö parhaillaan tekee...
Lauantai on merkinnyt paljon muutakin. Teininä pääsin äidin kanssa pari kertaa vuodessa Helsinkiin vaateostoksille. Se tapahtui aina lauantaina. Muistan vielä kaupatkin - One Way oli ihan ehdoton. Syömään mentiin yleensä Omenapuuhun.
Nuorelle rva:lle Helsinki oli hohdokas, iso kaupunki. Sittemmin, kun olen vieraillut paljon isommissa kaupungeissa, Helsingistä on tullut mukavan rajattu iso, pieni kaupunki, jonka keskustan pystyy hahmottamaan kerralla.
Takaisin lauantaihin...kyllä se lauantai on myös rva:lle merkinnyt krapulapäivää, jollaisesta on pitkä aika. Baari-illan muistelu ja roskaruoka on myös hyvin muistissa. Siinäkin on kieltämättä ollut oma hohtonsa!
Saunakin on kuulunut lauantaihin, viimeksi saunoimme tyttäreni kanssa säännöllisesti viime vuonna, nyt meillä ei ole saunavuoroa, kun on remontti, emmekä varmaankaan jaksaisi edes saunassa käydä.
Meidän lauantait sujuvat yleensä arkeen verrattuna niin, että puolisokin on kotona. Näin ollen meitä on kaksi lapsia hoitamassa, mikä helpottaa tilannetta. Yleensä joko lauantaina tai sunnuntaina retkeillään yhdessä johonkin, esimerkiksi puistoon tai kaupungille.
Vaikka nämä retket ovat valmisteluineen omalla tavallaan raskaita, rva nauttii nähdessään perheensä kokonaisena nauttimassa vapaapäivästä. Rva yrittää aina tallentaa muiston suihkulähteen reunalla taiteilevasta Naakasta tai leijan lentoa ihmettelevästä Touhista sillä tavalla, että pystyisi kaivamaan sen esille vaikka vuosikymmenien päähän.
Muita lauantaisia klassikkoja pienenä listauksena:
- lotto
- Avara luonto
- hivenen pidempään nukkuminen
- paksumpi Hesari
- akvaarion vedenvaihto
Tänä lauantaina rva:lla on selkäsärkyä enemmän kuin sietäisi olla. Takana on taas paljon lasten kanssa kyykkimistä epäergonomisissa asennoissa, katsotaan, jos voisin siirtää osan hankalista nostoista puolisolle ja tehdä itse kevyempiä juttuja (ja ennen kaikkea pitää selkänsä suorassa).
Jos jostain välistä saisi revittyä itselleen aikaa, tekisin rauhassa ja huolella käsien kuminauhaliikkeet sekä ehkä jotakin extraa. Kyllä himottaisi jokin joogatunnin tapainen liikunta- ja rentoutusmuoto, mutta se ei taida tällä kertaa olla mahdollista.
Jotenkin nyt väsyvät sekä niska että alaselkä. Vaikka liike on lääke (voi että, miten ärsyttävä termi..) se ei oikein ole niskani kanssa toiminut. Se vetää vain enemmän jumiin venytyksistä ja jumpasta. Kun sitä lepuuttaa, niin sehän tykkää.
PS. Valitsin piruuttani tämän kuvan tähän postaukseen, koska se on taideteos Kiasmasta. Minulle se toi heti voimakkaasti mieleen erään hyvin tuntemani suomalaisen pikkukaupungin uimalan! Asianosaiset tunnistanevat, mistä paikasta on kyse (ja kuva rva:sta taiteen tulkitsijana vain kiillottuu ;) )
Lauantailla on kyllä oma merkityksensä monen ihmisen kohdalla, ja varmasti juuri vuosikymmenten ajalta! Jos vuorotyötä tekeviä ei lasketa, lauantai on siinäkin mielessä harvinainen päivä kun saa sekä nukkua että valvoa pidempään, mikä taas tekee päivästä rennomman, ja kellonajoista ollaan vähemmän riippuvaisia :)
VastaaPoistaJuuri siinä on varmasti se lauantain hohto - toista samanlaista päivää ei viikossa ole! On jännää, että lauantaihin liittyy perinteitä ja toiveita, joiden toteutuminen on aina yhtä mukavaa.
Poista