Oman laukun pakkaaminen - kai sekin vaihe tulee joskus!

Jotta Niskasten matka onnistuisi, meillä uurastaa matkamme ajan viisi reipasta aikuista lapsistamme huolehtimassa, mistä olemme todella kiitollisia =) Tänään eräät heistä olivat meillä "harjoittelemassa".

Sanoisin, että harjoitukset sujuivat niin hyvin, ettei meillä ole mitään ongelmaa jättää lapsiamme heidän (ja muiden kolmen hoitajan) hoitoon. Naakka ja Touhi ovat aluksi eri paikoissa, mutta viimeisen vuorokauden täällä kotona.

Hoitovuorot vaihtuvat välillä, ettei kenellekään tulisi liian suurta rasitusta, sillä kyllähän se pienten hoito on täysipäistä työtä, raskastakin. Toivomme hra:n kanssa, että matkapäivistämme tulisi heille väsymyksen lisäksi myös mukava muisto.

Rva:n tehtävänä on kaiken suunnittelu (puoliso ei voi kovin paljon tehdä, sillä hän on päivät töissä). Rva laatii tarkat ohjeet hoitajille, ja neuvoo parhaansa mukaan. Rva myös pakkaa Touhin hänen reissuaan varten (viemme Touhin lähtöpäivämme aamuna).

Muistettavaa, siis lapsiin liittyvää on paljon, ja rva veikkaakin, että omaan pakkaamiseen ja matkaan valmistautumiseen jää se vartti jostakin viimeistä edellisen päivän illasta. No, pääasia että pääsen matkalle!

Praha-opasta voin hyvin lukea lentokoneessa, mikäli lentopeloltani voin. Onneksi pelkoni sallii minun astua lentokoneeseen, ja ehkäpä osaan nyt lasten hankkimisen jälkeen nauttia siitä, että saan istua tuntikausia paikoillani ihan rauhassa.

Selkä vaatii huomionsa, kuten aina. Kyllästyin pari viikkoa sitten täydellisesti selkä-ja vatsalihasten tekoon, ja päätin pitää tauon. Tauosta tuli puolitoistaviikkoinen, kunnes tänään totesin, että kyllä minä taas voin jatkaa.

Hieroja, jolla olin viime kerralla, näytti erään selkälihasliikkeen variaation, joka vaikuttaa myös yläselkään, lapojen väliin. Tämä on erittäin tervetullut harjoite - katsotaan, josko se vähän laukaisisi kireyttä.

Huomenna menen taas hierojalle. Pidän yleensä yli viikon tauon, mutta tulevan matkan takia haluan minimalisoida selkäkrampin riskin. Pääseehän matkallakin toki hierontaan, mutta voi siellä matkalla tehdä jotain hauskempaakin!

PS. Onneksi en ennen lasten hankkimista tiennyt, miten monivaiheinen prosessi on lähteä matkalle aikuisseurassa ;)

Kuvitukseksi juttuun sopii Villiviini, joka kallion seinämässä on jo kauniisti punertunut...nytpä tiedän, että Ultra Bran samanniminen kappale soi päässäni loppuillan.