Jotain ihan muuta

Yllätykset eivät elämästä lopu, näin on saanut rva kuluneen viikon aikana todeta. Olin totuttamassa Touhia päiväkotiin, kun sain viestin, että minun kannattaisi hakea yhtä työpaikkaa. Sen enempää ajattelematta näpyttelin viestin (Touhi oli päiväunilla) työnantajalle.

Kului pari päivää, rva suoriutui työhaastattelusta ja sai paikan. Maanantaina se alkoi. Työllistymiseni tapahtui siis lähes alta aikayksikön, työttömänä en kerennyt kauan olla. Se oli suuri yllätys.

Olin nimittäin jo taustallani henkisesti valmistautunut siihen, että suoritan aktiivimallia hiki hatussa ja ahdistun, kun en pääse tilanteesta pois. Nytkin kerkesin tosiaan näpyttelemään lomakkeet Kelaan ja te-toimistolle...ja perumaan ne muutaman päivän päästä.

Kaikki on todella edennyt niin että huh! Työkin on sisällöltään hyvin erilaista kuin olen tähän asti tehnyt. Olen tavallaan koulutukseni mukaisessa työssä, mutta kuitenkin vähän toisaalle suuntautunut. Olen innoissani, vaikka opeteltavaa on valtavasti.

Päivät ovat todella menneet hujauksessa, kun koko arki äkkiä muuttui. Minulla on ensimmäistä kertaa vuosiin työmatka - ja aika pitkä sellainen. Töihin päästäkseni kävelen sekä kuljen bussilla ja metrolla.

Pitkät matkat (aamupäivällä tunti, iltapäivällä lähemmäs 1,5 tuntia) tuntuvat toisaalta vähän rasittavilta, toisaalta taas uskomattoman joutilailta - kun hoidin kotona lapsia, mihinkään vaiheeseen päivää ei jostain syystä kuulunut paikallaan istumista ;)

Selkääni menen hierottamaan tänään, en tiedä, olenko tavallista enemmän jumissa. Jumissa olen, mutta luulen, että tilanne on hyvin keskimääräinen. Toivottavasti hieronta kuitenkin vähän helpottaa, niin olo on taas mukavampi.

Liikun nyt valtavasti enemmän kuin ennen - siis pääasiassa kävelen. Askelmittari on näyttänyt iltaisin ihan huimia lukemia, alle 10 000:n askelen päiviä ei ole ollut. On hauska nähdä, miten muuttunut tilanne vaikuttaa kuntooni ja painonpudotukseeni pitkällä aikavälillä.

Palaan asiaan vielä, mutta poispääsy näyttöpäätteen äärestä tuntuu uskomattoman huojentavalta. Kyllä minä nytkin työssäni istun, mutta kokonaisia päiviä ei enää tarvitse viettää koneen ääressä. Se on todellinen helpotus.

Tässäpä tätä vuodatusta olikin! Onpas hauskaa olla töissä!

PS: piti hankkia isompi reppu työkannettavalle - olin asiasta vähän näreissäni alkuun, mutta kyllähän repuilla aina on käyttöä.

PPS: lapsilla menee onneksi päivähoidossa hyvin - kovin lyhyitä hoitopäiviä heille ei nimittäin enää tule. Pääasiassa exä hoitaa lasten viemiset ja minä hakemiset.

PPS: Jaksoin oikein monta vuotta stressata työllistymistäni - olisinpa tiennyt, kuinka nopeasti työpaikka lopulta irtosi :D


Kommentit

  1. Oikein paljon onnea! ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon :) On kyllä ollut hulinaa, mutta toivottavasti totun uusiin kuvioihin pian!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys