Kaksivuotias
Tasan kaksi vuotta sitten makasin sairaalasängyllä aika raatona. Takana oli huima 54 tunnin rutistus, kuopuspoikani syntymä ja ensimmäiset totuttelut imetykseen. Olin päässyt etenemään kävellen käytävälle, mutta en vielä vessaan asti...
Voi että, miten pikkuinen ja ihana poikani oli! Touhilla oli tummat nappisilmät, tukkaa ja hän oli siinä vaiheessa oikein pikkuinen. Tuntui heti luontevalta ja rennolta olla hänen äitinsä.
Nyt on kulunut kaksi vuotta, ja jopas niihin vuosiin onkin mahtunut tapahtumia. Touhi kotiutui sairaalasta ja kärryttelin pientä nyyttiä päiväkodille Naakkaa hakemaan. Asuimme hetken maaseudulla ja palasimme takaisin...ja sen sellaista.
Äkkiä huomasin, että minulla on kaksivuotias, pellavapäinen poika, joka tykkää eniten autoista, muumeista ja palomies Samista. Hän osaa puhua, kiivetä kiipeilytelineeseen ja syödä jätskipuikon. Oikean hissin napin painaminen, tanssiminen ja isosiskon kanssa riitely onnistuvat myös. Nyt uusia taitoja tulee oikein ryöppynä.
Kaksi päivää sitten Touhi aloitti päiväkodin. Hän oli alkuun epäileväinen, kun siellä oli niin paljon uusia hoitajia, lapsia ja vaikka minkälaisia tiloja. Olimme siellä yhdessä keskiviikkona ja torstaina, mutta tänään Touhi oli jo siellä ihan itsekseen.
Kun kaksivuotiaani asteli reppu selässä päivähoitoon, tunsin ylpeyttä. Ylpeyttä siitä, että tämä parivuotinen on suoritettu kunnialla loppuun, ja nyt ovat edessä uudenlaiset haasteet ja kuviot sekä äidillä että pojalla.
Kurjaa on, että kaiken remonttisäädön päälle ne päiväkodin väistötilojen ulkoilutilat ovat nyt pois käytöstä remontin vuoksi. Tämä tarkoittaa sitä, että aamupäivisin lapset retkeilevät (pienten ryhmässä tämä tarkoittaa lähinnä kävelyllä käyntiä).
Luulen, että Touhi sopeutuu päiväkotiin hyvin. Hän on sen verran ulospäin suuntautunut, että tutustuminen päiväkodin henkilökuntaan alkoi heti keskiviikkona. Touhin ryhmässä on kuulemma nyt alkusyksystä vain 8 lasta (3 hoitajaa), joten hän saa muutenkin totutella päiväkodissa olemiseen hieman pienemmässä ryhmässä.
Tänään siis, rva, Naakka, Touhi ja heidän isänsä juhlivat pienimuotoisesti Touhin synttäreitä ja Touhille ojennettiin hyvin mieluinen lahja, muumitalo! Pienimmät osaset vein vaivihkaa kaappiin odottelemaan lähivuosia, jolloin niiden käyttö on turvallisempaa.
Lauloimme, söimme kakkua ja ihmettelimme sitä muumitaloa. Ohessa paikalla olevat aikuiset joivat lasilliset kuohuviiniä erään rva:n saavutuksen vuoksi, josta kerron lisää lähiaikoina :)
PS: Touhin isommat synttärit juhlitaan, jahka päivästä ehditään päättää.
Voi että, miten pikkuinen ja ihana poikani oli! Touhilla oli tummat nappisilmät, tukkaa ja hän oli siinä vaiheessa oikein pikkuinen. Tuntui heti luontevalta ja rennolta olla hänen äitinsä.
Nyt on kulunut kaksi vuotta, ja jopas niihin vuosiin onkin mahtunut tapahtumia. Touhi kotiutui sairaalasta ja kärryttelin pientä nyyttiä päiväkodille Naakkaa hakemaan. Asuimme hetken maaseudulla ja palasimme takaisin...ja sen sellaista.
Äkkiä huomasin, että minulla on kaksivuotias, pellavapäinen poika, joka tykkää eniten autoista, muumeista ja palomies Samista. Hän osaa puhua, kiivetä kiipeilytelineeseen ja syödä jätskipuikon. Oikean hissin napin painaminen, tanssiminen ja isosiskon kanssa riitely onnistuvat myös. Nyt uusia taitoja tulee oikein ryöppynä.
Kaksi päivää sitten Touhi aloitti päiväkodin. Hän oli alkuun epäileväinen, kun siellä oli niin paljon uusia hoitajia, lapsia ja vaikka minkälaisia tiloja. Olimme siellä yhdessä keskiviikkona ja torstaina, mutta tänään Touhi oli jo siellä ihan itsekseen.
Kun kaksivuotiaani asteli reppu selässä päivähoitoon, tunsin ylpeyttä. Ylpeyttä siitä, että tämä parivuotinen on suoritettu kunnialla loppuun, ja nyt ovat edessä uudenlaiset haasteet ja kuviot sekä äidillä että pojalla.
Kurjaa on, että kaiken remonttisäädön päälle ne päiväkodin väistötilojen ulkoilutilat ovat nyt pois käytöstä remontin vuoksi. Tämä tarkoittaa sitä, että aamupäivisin lapset retkeilevät (pienten ryhmässä tämä tarkoittaa lähinnä kävelyllä käyntiä).
Luulen, että Touhi sopeutuu päiväkotiin hyvin. Hän on sen verran ulospäin suuntautunut, että tutustuminen päiväkodin henkilökuntaan alkoi heti keskiviikkona. Touhin ryhmässä on kuulemma nyt alkusyksystä vain 8 lasta (3 hoitajaa), joten hän saa muutenkin totutella päiväkodissa olemiseen hieman pienemmässä ryhmässä.
Tänään siis, rva, Naakka, Touhi ja heidän isänsä juhlivat pienimuotoisesti Touhin synttäreitä ja Touhille ojennettiin hyvin mieluinen lahja, muumitalo! Pienimmät osaset vein vaivihkaa kaappiin odottelemaan lähivuosia, jolloin niiden käyttö on turvallisempaa.
Lauloimme, söimme kakkua ja ihmettelimme sitä muumitaloa. Ohessa paikalla olevat aikuiset joivat lasilliset kuohuviiniä erään rva:n saavutuksen vuoksi, josta kerron lisää lähiaikoina :)
PS: Touhin isommat synttärit juhlitaan, jahka päivästä ehditään päättää.
Kommentit
Lähetä kommentti