Kivut ja kirppistely
Tällä viikolla rva on lähinnä käynyt töissä. Niska on temppuillut, aika rankastikin, mutta mitään tavallisesta poikkeavaa ei ole tapahtunut. Eilen oli harvinaisen veemäinen päivä - niska, oikea kaulajänne ja molemmat lavat alkoivat vetää totaaliseen jumiin.
Ongelmien aaltoilevuus on eräs kroppani spesialiteetti. Kun elän eilisen kaltaista vaihetta, kroppa jumittuu, ja niskan oikea puoli menee ikäänkuin tunnottomaksi. Olo on hiukan huippaava ja ennen kaikkea tosi ikävä. Normaalit asiat eivät meinaa luonnistua.
Eilen minulla oli valtavasti tekemistä. Lähdin kotoa seitsemältä aamulla ja tulin kotiin kuudelta illalla. Töissä oli liikkuvaa hommaa - askelmittarini näytti illalla 14 500 askelta, jotka oli pakko ottaa, kun askareita oli niin paljon.
Illalla oli tarkoitus mennä vielä ostoksille Prismaan, mutta oloni oli niin hutera, että jouduin skippaamaan. Sinä aikana vietin useamman tunnin vetreyttävien harjoitteiden parissa. Onnistuin siinä mielessä, että tuntoaisti palasi oikealle puolelle, mutta samalla tietenkin myös kipuaisti, huh!
Kun ihmiset kuulevat pakostani käydä hierojalla säännöllisesti ja muista kommervenkeistä, minulta kysytään usein, miten jaksan. Kiteytetysti vastaan yleensä, että kroonisen kipupotilaan on jossain vaiheessa keskitettävä huomio toisaalle kuin kipuun ja alkaa elää, mikäli se vain on mahdollista.
Minun tilanteeni sallii sen nykyään, vaikka ottaahan se välillä koville. Korvani särähtää kuin itsekseen, kun joku minua 35 vuotta vanhempi voivottelee, kuinka vanhuus on nyt tuonut kovat krempat - en voi olla ajattelematta, että minustakin olisi ollut kivaa, jos se vanhuus olisi tullut vähän myöhemmin kuin 27-vuotiaana. Toisaalta olen luonteeltani empaattinen ja toivon ihan hyvää ja kivutonta elämää kanssaihmisilleni.
Asiasta kolmanteen: Olen tällä viikolla saanut aikaiseksi asian, jota olen pyöritellyt jo vuosia - minulla on lauantaista alkaen ollut pöytä lastenvaatekirppiksellä! Kaupankäyntiä on tapahtunut, ja olen itse käynyt paikalla parin päivän välein.
Täytyy sanoa, että homma on aika työläs näin työn aloituksen ohella, mutta luulin oikeasti, etten ole vielä tässä vaiheessa saanut työtä :D Ajattelin kuitenkin, etten peru pöytää, koska minua häiritsee sekin, että yksi asuntoni kolmesta vaatekaapista on täynnä lasten pieneksi jääneitä vaatteita.
Pääasiassa minulla on tähän mennessä ollut myynnissä Touhin vaatteita (koot 86-92). Nyt myyntiin on tulossa myös Naakan vaatteita (koot 104-110). Olen silittänyt ja hinnoitellut tuotteet, johon menikin muun muassa koko viime viikonloppu.
Vaikka kirppistely on työn ohella ollut hieman työlästä, se on ollut myös ihan kivaa ja mielenkiintoista. Olen oppinut hinnoittelemaan ja pohtimaan vaatekappaleen kohdalla, onko vaate ylipäätänsä siinä kunnossa, että kannattaa myydä.
Myös tyhjä tila kaapissa ihastuttaa! Vaatteet, jotka eivät mene myyntiin, lykkään johonkin lahjoitukseen, sillä minulla ei ole nyt lähipiirissä lapsia, jotka olisivat sopivasti minun lapsiani kokoa pienempiä.
Huomenna menen kirppikselle taas - mukanani on tällä kertaa Naakan vanhoja vaatteita selkärepussa. Toki se reppu matkaa mukanani ensin työpaikalle... Alakuvassa on kassi, jonka vein kirppikselle lauantaina. Olen jo päässyt eroon molemmista kengistä!
Ongelmien aaltoilevuus on eräs kroppani spesialiteetti. Kun elän eilisen kaltaista vaihetta, kroppa jumittuu, ja niskan oikea puoli menee ikäänkuin tunnottomaksi. Olo on hiukan huippaava ja ennen kaikkea tosi ikävä. Normaalit asiat eivät meinaa luonnistua.
Eilen minulla oli valtavasti tekemistä. Lähdin kotoa seitsemältä aamulla ja tulin kotiin kuudelta illalla. Töissä oli liikkuvaa hommaa - askelmittarini näytti illalla 14 500 askelta, jotka oli pakko ottaa, kun askareita oli niin paljon.
Illalla oli tarkoitus mennä vielä ostoksille Prismaan, mutta oloni oli niin hutera, että jouduin skippaamaan. Sinä aikana vietin useamman tunnin vetreyttävien harjoitteiden parissa. Onnistuin siinä mielessä, että tuntoaisti palasi oikealle puolelle, mutta samalla tietenkin myös kipuaisti, huh!
Kun ihmiset kuulevat pakostani käydä hierojalla säännöllisesti ja muista kommervenkeistä, minulta kysytään usein, miten jaksan. Kiteytetysti vastaan yleensä, että kroonisen kipupotilaan on jossain vaiheessa keskitettävä huomio toisaalle kuin kipuun ja alkaa elää, mikäli se vain on mahdollista.
Minun tilanteeni sallii sen nykyään, vaikka ottaahan se välillä koville. Korvani särähtää kuin itsekseen, kun joku minua 35 vuotta vanhempi voivottelee, kuinka vanhuus on nyt tuonut kovat krempat - en voi olla ajattelematta, että minustakin olisi ollut kivaa, jos se vanhuus olisi tullut vähän myöhemmin kuin 27-vuotiaana. Toisaalta olen luonteeltani empaattinen ja toivon ihan hyvää ja kivutonta elämää kanssaihmisilleni.
Asiasta kolmanteen: Olen tällä viikolla saanut aikaiseksi asian, jota olen pyöritellyt jo vuosia - minulla on lauantaista alkaen ollut pöytä lastenvaatekirppiksellä! Kaupankäyntiä on tapahtunut, ja olen itse käynyt paikalla parin päivän välein.
Täytyy sanoa, että homma on aika työläs näin työn aloituksen ohella, mutta luulin oikeasti, etten ole vielä tässä vaiheessa saanut työtä :D Ajattelin kuitenkin, etten peru pöytää, koska minua häiritsee sekin, että yksi asuntoni kolmesta vaatekaapista on täynnä lasten pieneksi jääneitä vaatteita.
Pääasiassa minulla on tähän mennessä ollut myynnissä Touhin vaatteita (koot 86-92). Nyt myyntiin on tulossa myös Naakan vaatteita (koot 104-110). Olen silittänyt ja hinnoitellut tuotteet, johon menikin muun muassa koko viime viikonloppu.
Vaikka kirppistely on työn ohella ollut hieman työlästä, se on ollut myös ihan kivaa ja mielenkiintoista. Olen oppinut hinnoittelemaan ja pohtimaan vaatekappaleen kohdalla, onko vaate ylipäätänsä siinä kunnossa, että kannattaa myydä.
Myös tyhjä tila kaapissa ihastuttaa! Vaatteet, jotka eivät mene myyntiin, lykkään johonkin lahjoitukseen, sillä minulla ei ole nyt lähipiirissä lapsia, jotka olisivat sopivasti minun lapsiani kokoa pienempiä.
Huomenna menen kirppikselle taas - mukanani on tällä kertaa Naakan vanhoja vaatteita selkärepussa. Toki se reppu matkaa mukanani ensin työpaikalle... Alakuvassa on kassi, jonka vein kirppikselle lauantaina. Olen jo päässyt eroon molemmista kengistä!
Kommentit
Lähetä kommentti