Potkukelkka, ketkupolkka

Niinhän se viimein meni, että vatsatauti nro 2 tarttui viimein Touhista ja lasten isästä minuun ja Naakkaan. Yksi ilta ja yö meni oksentaessa (hyi hitto, nyt muistan taas, miten inhaa puuhaa se on)

Viime perjantaina ja vielä lauantainakin voimat olivat varsin lopussa. Sattui tietenkin olemaan myös minun lapsiviikonloppuni, eli mihinkään massiivisiin toipumisiin ei ollut aikaa. 

Lauantaihin kuului muun muassa lasten hauskuuttamista potkukelkkailun muodossa. Luulen että tähän talvilajiin tutustuttaminen oli hyvä juttu, sillä potkukelkka taitaa nykyisin olla erityisesti suurissa kaupungeissa melko vieras kulkupeli.

Mainittakoon vielä, että rva:n lapsuuteen kelkka kuului, ja vielä varsin näyttävässä roolissa. Rva nimittäin muistaa potkutelleensa kouluun talvisin aina kuudenteen luokkaan asti. Reppu tai vaihtoehtoisesti kaveri kulki hienosti kelkan istuimella.

Oksennustauti jumitti rva:n niskan totaalisesti. Lisäksi kyseinen tauti stoppasi myös syvien vatsalihasten treenin moneksi päiväksi. Rva on tällä viikolla joutunut hieman kärvistelemään niskakipuineen, venytykset tai jumppa eivät ole niskaa helpottaneet.

Olen vuosien mittaan joutunut toteamaan, että tällaista tämän niskan kanssa välillä on. Olisin mielummin helpomman olon kanssa, mutta minkäs teet - tai siis teenhän minä, mutta se ei läheskään aina auta.

Onneksi ensi viikolla on luvassa monta päivää hieman väljemmällä aikataululla, ja suunnitelmissa on reippailla ulkona päivittäin...eli nyt olisi tilauksessa hyvää säätä ja sen sellaista :) 

Omia lapsiani, sisaruksia, olen seurannut ilolla viime päivät. Ei sillä, etteivätkö he olisivat olleet tavallisen ärsyttäviä ja hankalia, mutta nimenomaan sisaruutta on mukava seurata. 

Täytyy todeta, että lapseni ovat parhaimmillaan, kun he riehuvat yhdessä. Toki raja iloisen peuhaamisen ja käsirysyn välillä on veteen piirretty viiva, mutta enemmän heillä tuota edellistä on kuin jälkimmäistä.

Tällä viikolla minä ja lapseni emme puuhaile mitään erikoista - kunhan nautimme, että olemme selättäneet toisenkin oksutaudin. 

PS. aloitin juuri mielenkiintoisen, Helsingin historiaan liittyvän romaanin. Taidanpa kertoa kirjasta lisää lähiaikoina.

PPS. akvaarion suhteen olen kokenut muutamia takaiskuja - toivottavasti tilanne korjaantuu.

PPPS. Meillä on ollut hieman käytökseen liittyviä haasteita (ei mitään katastrofaalista) 5-vuotiaaseen liittyen. Täytyypä kirjoittaa lähiaikoina siitäkin.