Puukolla yläniskaan

Kävin eilen vähän viihteellä, siis hyvin keski-ikäiseen tapaan parilla keskustassa - kotiuduin klo 23.00. Keskustelukumppanimme kanssa kävimme muun ohessa mielenkiintoisen keskustelun kivusta. 

Aika moni suomalainen elää säännöllisen kivun kanssa ja kuulun edelleen heihin itsekin. Häkellyttävintä on, että kun kipu väheni sen verran, että voidaan ainakin useina päivinä puhua siedettävästä, lopetin asian tutkimisen. 

Kuitenkin, minusta ei ole edelleenkään normaalia, että kun käännän päätäni oikealle, tuntuu yläniskassa puukoniskun tuntuinen kipu. Rva on jo kymmenen vuotta painellut menemään sen kivun kanssa - vasemmalla puolella ei tunnu mitään. 

"Niin, että kun käännät päätä, tuntuu kuin joku tuikkaisi sua puukolla yläniskaan?" Joo-o, vaiva on jatkunut jo kymmenen vuotta, en tiedä tarkalleen, miksi, ja minä nyt vain elän sen kanssa. 

Nii-in, se on aivan normaalia krooniselle kipupotilaalle. Kivusta ei oikeastaan viitsi edes mainita kuin sellaisille, joilla on jotakin vastaavaa. Se verottaa varmasti jaksamistani, mutta se toinen vaihtoehto olisi käytännössä mahdoton.

Voisin juosta aktiivisesti fysiatreilla, kuvauttaa itseni jne, mutta se kävisi rahallisesti liian kalliiksi. Lisäksi se tietäisi nöyryytystä - en suurin surminkaan jaksaisi kuunnella sitä vähättelyjen litaniaa ja taistella hoidoista jne. enää uudestaan. 

Siinäpä vastaus - se puukko yläniskassa on oikeasti parempi vaihtoehto kuin uudet tutkimukset. Siinä nyt vain on se epäkohta, että jopa rva ymmärtää, että sellaista tunnetta ei niskassa kuuluisi olla. Oma jaksaminen menee kuitenkin asian tarkemman selvittämisen edelle.

Kivunhoidon kulttuuriin tarvittaisiin suuria muutoksia - ensimmäinen olisi varmaankin potilaan kuuleminen ja kunnollinen tutkimus. Liian usein tunnutaan menevän siitä, missä aita on matalin eli lähettämällä potilas esimerkiksi fyssarille, jolla ei ole spesiaalia tietoa asiasta, koska tutkimuksia ei ole tehty. 

Se fyssarikaan ei välttämättä ole millään tavalla erikoistunut juuri kyseiseen vammaan - fysiatri tai muu lääkäri saa kuitenkin potilaan "helposti" eteenpäin lähettämällä hänet fyssarille ennen kuin kivun aiheuttaja on oikeasti selvillä. 

Siinäpä pohdittavaa lauantaipäivään!


Kommentit

  1. Omiin kipukokemuksiin peilaten voisin väittää, että kipusi tulevat C2-nikamahampaaseen kiinnittyvästä alarialigamentista. Minulla sellainen venähti ja vaurioitui pään kiertoasennossa tulleen whiplashin jälkeen ja vaiva on nimenomaan vain toisella puolella. Sen voisi _ehkä_ saada selville jopa kuvantamalla yksi fysiatri Helsingissä, mutta vaikka diagnoosi olisikin niin ei se tilannetta miksikään muuta eikä siihen välttämättä auta mikään hoito saati kuntoutus, joten miksi lähteä koko tutkimusprosessiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys