Rouva Niskanen

Tämä työviikko on ollut pitkä, mutta onneksi se on nyt ohi. Minulla on pitkästä aikaa ihan lautantaifiilis, tänään chillailen lasten kanssa kaikkea mukavaa. Tätä kirjoittaessani juon kahvia ja pohdin, miten moni asia on elämässäni ihan hyvin. Olen menossa kohti uutta, saamme pitkästä aikaa tavata läheisiämme edes vähän enemmän ja lisäksi sukuumme syntyi eilen uusi, pieni ihminen. Onnea sille suunnalle :) Tämä kevät on monen loppu ja portti uuteen alkuun. Elämä on kaksi viimeistä vuotta ollut melko tasaista, syksyllä opintielle lähtevät sekä rva että Naakka. Naakalle tuli pienoinen kriisi, kun hän kuuli pari päivää sitten opettajansa vaihtuvan. Hänhän on käynyt koululuokassa kuunteluoppilaana koko kevään, joten ensi vuoden kuvio oli hänelle suurin piirtein tuttu. Uusi opettaja aiheutti itkun ja hetkellisen epätoivon (häntä ei siis edes vielä tavattu), mutta nyt Naakka taitaa ymmärtää, että muutoksia tulee, ja syksy on mahdollisesti hyvinkin onnistunut, vaikka luokan aikuinen t...

Tuttu, turvallinen ja totuttu pitää kuin pitääkin jättää taakse. Rva sai nimittäin opiskeluoikeuden, ja siirtyy täten ensi syksyksi yliopistolle suorittamaan tulevasta tutkinnosta puuttuvia kursseja (suuri osa on jo valmiina, kyseessä on eräänlainen muuntautuminen toisiin työtehtäviin). Opiskelu alkaa jo itse asiassa kesäkuusssa, siis ensi maanantaina. Ensimmäinen (ja toinenkin) kurssi on verkkokurssi, ja onnistuin jo tietenkin temppuilemaan sekä sähköpostiin pääsemisen että profiilikuvan laittamisen kanssa. Tein jo ennakkotehtävänkin, vaikka en vielä palauttanut sitä. Verkkokurssi ei ole minulle kovin tuttu alue, mutta sain onnekseni ainakin kurssin sivut auki ja kaikki näytti toimivan. Elämästäni putoaa nyt pois muun muassa kuukausipalkka. Se onkin hieman epämukava ajatus, kun on tottunut säännöllisiin palkkatuloihin viimeiset kaksi vuotta. Toisaalta, se kaksi vuotta ei itse asiassa ole myöskään kovin pitkä aika. Tämä tuleva opintojakso kestää vain syyslukukauden. Kevät tam...

Täytyy myöntää , etten tällä viikolla enää kestänyt täyttä koronaeristystä - siis eristäytymistä ystävistä. Minulle alkoi tulla ahdistusoireita, ja koska myös esikoiseni oireilee, katsoin parhaaksi lieventää sääntöjä hieman. Helatorstaina lähetin Naakan pihalle kaverinsa kanssa. Painolasti lieventyi huomattavasti - Naakka on hyvin huolehtiva lapsi, ja on pohtinut korona-asiaa kevään aikana ihan liikaa. Viime aikoina hänelle on tullut tietynlaisia pelkoja, jotka muistuttavat pakko-oireita. Koska tiedän tästä ilmiöstä varsin paljon, totesin, että nyt tyttäremme on vastoin hallituksen määräystä käytävä viimein ulkona kaverin kanssa. On lapsia , jotka elävät tässä ja nyt, ja purkavat poikkeustila-ahdistuksensa vaikkapa satunnaisilla raivareilla. Sitten on meidän Naakka, joka itkee jo valmiiksi, ettei korona vain tarttuisi meidän kauttamme isovanhempiin, mikäli tapaamme meitä tulevaisuudessa ulkosalla niin, että meillä kaikilla on maskit. Varsin moni meidän ympärillämme on nähnyt is...

Viikkoon on taas mahtunut paljon. Olen ollut töissä työpaikalla, ja näillä näkymin olen siellä jatkossakin. Hieman on pää pyörällä muutoksista, ja on taas pitänyt totutella uudenlaiseen todellisuuteen. Touhin korva- ja nielurisa-asiaan tuli taas päivitystä. Emme sentään ole olleet kipeänä, ja eiväthän ne korvat vaivaa, jos ei tule flunssaa.  Joka tapauksessa, korvaklinikalta soitettiin. Sovimme, että asiakkuutta jatketaan vuoden loppuun asti, eli ei tarvitse edetä lähetteellä (mikä onkin kokemuksemme mukaan yli puolen vuoden keissi) vaan toimitaan heti, jos tarvitsee toimia. Nielurisa oli todettu suureksi, mutta toisaalta poika on saattanut kasvaa ja nielurisalla on enemmän tilaa. Touhi itse on ollut tänä keväänä todella terve poika - ei kyllä ihmekään, kun juuri missään ei sairasteta juuri mitään. Elämme tietyllä tavalla samassa tylsistymisen tilassa kuin aiemminkin. Päivät kyllä täyttyvät tekemisestä, mutta mieli ei enää jaksaisi elää koronaympäristöss...

Ysäri on ollut jo kauan muodissa - siis ainakin jos nuorten vaatemuotia ja toisaalta ikäisteni (ja vähän vanhempien) retroilun muodissa. 2000 luvun alkuvuosina en kyllä olisi ikinä uskonut, että ysäri tulee muotiin :D Omat ysärimuistoni ovat monella tapaa ristiriitaisia. Olin 9-vuotias, kun ysäri alkoi ja 19-vuotias, kun se loppui. Suurelle osalle ristiriitaisuudesta antanee selityksen oma murrosikä ja teinivuodet. Ysärin alussa olin alakoulun ensimmäisillä luokilla. Ihan vuosikymmenen alusta en muista esimerkiksi musiikista kuin Raptorin ja ehkä Anna Hanskin. Toki alkaisin muistaa enemmän, jos käyttäisin enemmän aikaa muisteluun. Ysärin alussa minä leikin leluilla ja kuuntelin vielä lastenlaulujakin. Ystäväni-kirjat, Viisikot, partio ja sen sellaiset olivat in. Vaatteista en perustanut, kunhan sellaiset olivat päälläni, kun lähdin ihmisten ilmoille. Vuonna -94 aloitin yläasteen. Silloin jylläsi techno tai nykykielellä ehkä eurodance. Seiskaluokalla piti olla iso flanellipaita...

Mikähän siinä on , etten ole kauheasti mainostanut lastemme päivähoidossa oloa parin viime kuukauden aikana. Olemme toteuttaneet muut rajoitteet, mutta en keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin jättää lapset päivähoitoon tai lomauttaa itseni, siis palkattomasti. Valtavan moni siirtyi etätyöhön maaliskuun puolen välin jälkeen. Sen sijaan rva:n työt sijaitsivat sekä työpaikalla ihmisten parissa että kotona etäyhteyksien päässä. Minulla oli myös vaitiolovelvollisuus asioista, joita puhun asiakkaiden kanssa. Työpaikalla kävin noin kaksi kertaa viikossa. Pohdin, ottaisinko lapset kotiin muina päivinä ja yrittäisin hoitaa työni etäyhteyksillä. Totesin hyvinkin nopeasti, että en pysty siihen. Meillä riskiryhmäläisiä olivat lähinnä minä ja Touhi. Lapseni ovat valtavan tapauskollisia . Heidän kanssaan ei ole koskaan toiminut, että päivärytmi muuttuu epämääräisesti. 5 "työpäivää" ja kaksi vapaapäivää ovat toimineet koko ajan hyvin. Kiukkua tulee siitäkin, jos haen väärään aikaan tai vää...

Kaikenlaisen toiminnan keskeltä sitä löytääkin itsensä. "Keppieläimet" ovat asustaneet meillä nyt viisi päivää, ja niitä on hauska tarkkailla. Hoito on tähän mennessä ollut superhelppoa, ja ilmeisesti se on tepsinyt, koska otukset ovat hengissä. Yksi otus, Herman,  on hieman muita suurempi. Se maastoutuu myös mielestäni parhaiten. Tänään se on näemmä keskittynyt jäljittelemään suoraa oksaa... Tomaatin ja tuoksuherneen taimet ovat jo hyvässä vaiheessa. Alkaisin jo istuttaa parvekkeelle ellei sää olisi noin pirun kylmä. Lunta on tällä viikolla tullut lähes joka päivä, tänään kastelin varpaani aamulla matkalla töihin, lenkkarit & lumisohjo eivät ole ollenkaan toimiva yhdistelmä. Puutarhapalstalla pitäisi ehdottomasti vierailla, mutta tänään (tai edes huomenna) siihen ei ole minkäänlaista mahdollisuutta. Olen eniten huolestunut kukkapenkin alustani, sieltä pitäisi käydä raa`asti poistamassa nurmikkoa. Tällä hetkellä hyytävä keli lähinnä kiukuttaa, vaikka ei se ti...

Koska meillä on todella alkanut olla tylsää viime aikoina, päätin viimeinkin toteuttaa ideani uusista lemmkkieläimistä! Tämän pohdinnan perusteella meille muutti toissapäivänä kolme pientä sauvasirkkaa.  Pidempään blogiani seuranneet tietävät, että tykkään eläimistä ja kasveista ja haaveilen säännöllisesti jostakin uudesta perheenjäsenestä. Elämäntilanne ei suo aikaa ja voimia kovin paljon hoitoa vaativille lemmikeille, mutta hyönteiset, tarkemmin sauvasirkat eivät vaadi kovinkaan suurta työpanosta. Kannoin 30-litraisen terraarion sauvasirkkoineen meille kotiin kestokassissa. Sitä ennen olin eläinkaupassa katsellut, kun myyjät pyydystävät viisi pikkuista terraariosta pois - en sentään halunnut kahdeksaa sauvasirkkaa näin alkuun. Sauvasirkka on varsin rauhallinen eläin. Se on yöaktiivinen, mikä tarkoittaa näemmä paikasta A paikkaan B siirtymistä. Siellä paikassa B se sitten viettää loppupäivänsä tekeytyen puunoksaksi, ja puukepeiltä ne toden totta näyttävät. Hoido...

Wuhuu , sain puhelimeni takaisin! Minulla olisi paljon kaikenlaista kuvattavaa tänne blogiin, mutta vielä en saa näppärästi kuvia siirrettyä, koska dropbox ei vielä toimi. Olin todella helpottunut, että puhelimen huolto meni vielä takuun piikkiin, nyt se ottaa latausta normaalisti. Eilen vietimme Naakkasen 7-vuotispäiviä hyvin pienellä joukolla isovanhemmilla ilman isovanhempia (ilman koronakontekstia edellinen lauseeni kuulostaa täysin älyttömältä). Naakka syntyi 7 vuotta sitten todella kylmään toukokuuhun. Sairaalassa ollessamme vuodenaika vaihtui ja kävelimme kotiin Kätilöopistolta talvivaatteissa yli 20 asteen lämmössä. Nämä seitsemän vuotta ovat olleet samalla elämäni ihanimpia ja toisaalta tapahtumarikkaimpia ja raskaimpia. Kokonaisuutena voin sanoa, että kun katselen 7-vuotiastani, katselen ihmettä <3 En voi käsittää, että meidän, hänen vanhempiensa ja hänen itsensä yhteistoiminnan tulos on noin täydellinen, pieni ihminen. Naakka sai tänä vuonna kassillisen lahjoja. K...

Tiistaina olimme ensimmäistä kertaa lasten kanssa isossa kauppakeskuksessa sitten maaliskuun. Toki Prismat ovat suosittaneet, että perheen kanssa ei tultaisi, mutta kun ostokset ovat minun ja kuski on ainoa joka ajaa autoa, on 6- ja 3-vuotiaat pakko ottaa mukaan. Ostimme parvekkeelle pelargonioita, orvokkeja ja pienen hopeaputouksen. Lisäksi ostin puutarhapalstalle kaksi viinimarjapensasta (valkoinen ja musta). Kun ne kasvavat, neljän pensaan sadolla täyttää kyllä koko pakastimen talveksi. Kauppaan jäi vielä yksi pensasmustikka (hankin jollakin myöhäisemmällä reissulla) ja jokin perenna. Ai niin, yksi tarhapäivänliljan taimi lähti myös mukaan rakenteilla olevaan kukkapenkkiini. Eilen pääsimme istuttamaan marjapensaat. Sopivasti kasteluvesikin tulee nyt palstalle. Minulla on nyt yksi viljelylaatikko täynnä - keltasipulia ja punajuurta. Katsotaan, miten ne penkissä kasvavat. Koska pinaattini epäonnistui viime kesänä mintun takia, päätin muuttaa sen viljelylaatikon yrttilaatikok...

Niskasilla on sinänsä asiat ihan hyvin. Kuitenkin, huomaan pientä (eikä edes niin pientä) tylsistymistä vallitsevaan tilanteeseen. Ongelmia ovat kaverittomuus, kodin ulkopuolella tapahtuvien asioiden yksipuolisuus ja epätietoisuus, kuinka kauan tässä tilanteessa ollaan. Naakka täyttää pian seitsemän vuotta. Juhla-asia on puhuttu jo aiemmin selväksi - niitä ei nyt toistaiseksi tule. Juhlimme toki perhepiirissä ja se on varmasti mukavaa, mutta normaaleja asioita kaivattaisiin nyt enemmän kuin koskaan. Jotenkin tunne on kuin heittäisi aina nopalla typerän luvun ja saisi ohjeeksi mennä toistuvasti suoraan vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta. Ehkäpä siihen vaikuttaa, että moni muukin asia on jotenkin vaiheessa. Valonpilkahduksiakin tosin on. Odotan todella, että kirjastot avattaisiin taas. Itselläni on kirjoja jonossa kotonakin, mutta lapsille olisi todella ihanaa saada jotakin uutta. Ylipäätänsä olisi mukava käydä muuallakin kuin ruokakaupassa. Saatamme päästä ensi viikonlopp...