Pääsin opiskelemaan!

Tuttu, turvallinen ja totuttu pitää kuin pitääkin jättää taakse. Rva sai nimittäin opiskeluoikeuden, ja siirtyy täten ensi syksyksi yliopistolle suorittamaan tulevasta tutkinnosta puuttuvia kursseja (suuri osa on jo valmiina, kyseessä on eräänlainen muuntautuminen toisiin työtehtäviin).

Opiskelu alkaa jo itse asiassa kesäkuusssa, siis ensi maanantaina. Ensimmäinen (ja toinenkin) kurssi on verkkokurssi, ja onnistuin jo tietenkin temppuilemaan sekä sähköpostiin pääsemisen että profiilikuvan laittamisen kanssa.

Tein jo ennakkotehtävänkin, vaikka en vielä palauttanut sitä. Verkkokurssi ei ole minulle kovin tuttu alue, mutta sain onnekseni ainakin kurssin sivut auki ja kaikki näytti toimivan.

Elämästäni putoaa nyt pois muun muassa kuukausipalkka. Se onkin hieman epämukava ajatus, kun on tottunut säännöllisiin palkkatuloihin viimeiset kaksi vuotta. Toisaalta, se kaksi vuotta ei itse asiassa ole myöskään kovin pitkä aika.

Tämä tuleva opintojakso kestää vain syyslukukauden. Kevät tammikuusta alkaen on jälleen avoinna. Tammikuussa haen seuraaviin opintoihin näiden aiemmin suoritettujen perusteella, ja jos pääsen, tuleva opintojakso on yksivuotinen.

Suuri ero aiempiin opintovaiheisiini on, että olen nyt kahden lapsen äiti. Opiskelu on siis pakko ajoittaa ja aikatauluttaa hyvin, koska se ei näin pienten lasten läsnäollessa onnistu. Myöskään minkäänlainen yöopiskelu ei rva:lta tule sujumaan.

Miltä tuntuu ryhtyä taas opiskelijaksi? Ajattelen, että tällä elämänkokemuksella opiskelu on varmaankin monella tavalla antoisampaa kuin nuorempana. Uskon, että saan asioista enemmän irti kuin aiemmin.

En ole kovinkaan pitkään ajatellut ryhtyväni uudelleen opiskelemaan - itse asiassa homma on valjennut minulle parin viime vuoden sisällä. Olin pitkään sitä mieltä, että opintoja on tarpeeksi, kunnes totesin, että uranvaihto on edessä joka tapauksessa.

Kun viimeksi opiskelin...no, yliopistolla oli vielä piirtoheittimet :D Älypuhelimetkaan eivät olleet vielä kuvioissa...siitä puhuen, voinko mennä luennolle vihkon ja kynän kanssa? Vai tehdäänkö siellä muistiinpanoja enää ollenkaan. Mieleltäni en tunne vanhentuneeni opiskeluajoista, muutos näkyy vain peilistä.

PS. Onneksi tässä on kuitenkin kesä välissä, ennen kuin täytyy todella alkaa kokopäiväisesti opiskella.

PPS. Sisäänpääsy aiheutti ensin pienimuotoisen paniikin, en osannut edes olla iloinen. Hetken mietittyäni totesin, että yes, olen menossa eteenpäin!

PPPS. Vahvuuksiini ei näemmä kuulu elämänmuutoksien ottaminen rennosti - olen jo ehtinyt panikoida vaikka mitä.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys