Touhin tulehduskierrepäivitystä ja se vieras kieli

Viikkoon on taas mahtunut paljon. Olen ollut töissä työpaikalla, ja näillä näkymin olen siellä jatkossakin. Hieman on pää pyörällä muutoksista, ja on taas pitänyt totutella uudenlaiseen todellisuuteen.

Touhin korva- ja nielurisa-asiaan tuli taas päivitystä. Emme sentään ole olleet kipeänä, ja eiväthän ne korvat vaivaa, jos ei tule flunssaa. 

Joka tapauksessa, korvaklinikalta soitettiin. Sovimme, että asiakkuutta jatketaan vuoden loppuun asti, eli ei tarvitse edetä lähetteellä (mikä onkin kokemuksemme mukaan yli puolen vuoden keissi) vaan toimitaan heti, jos tarvitsee toimia.

Nielurisa oli todettu suureksi, mutta toisaalta poika on saattanut kasvaa ja nielurisalla on enemmän tilaa. Touhi itse on ollut tänä keväänä todella terve poika - ei kyllä ihmekään, kun juuri missään ei sairasteta juuri mitään.

Elämme tietyllä tavalla samassa tylsistymisen tilassa kuin aiemminkin. Päivät kyllä täyttyvät tekemisestä, mutta mieli ei enää jaksaisi elää koronaympäristössä. Jos vielä huhtikuussa jaksoin keksiä kaikenlaisia tempauksia kotosalla, minua ei itseänikään huvita olla kovin luova...koska on pakko olla luova.

Luovuus ei ainakaan itselläni oikein kehity silloin, kun täytyy, hmm, luovia. Ruuat, mitä olen aina halunnut kokeilla ja askartelut, joita olen aina halunnut näperrellä, menivät jo. Nyt kaivattaisiin ihmisjoukkoja, esteetöntä kulkemista ja museoita, elokuvateattereita jne. :D 

Toki elämme edelleen kiltisti tässä tilanteessa. Yksi hauskuus on ollut, että Naakan kanssa on voinut lähteä pelaamaan puhelimilla ulos. Olin vuosia pelaamatta Nianticin Harry Potteria, mutta nyt olen käynyt Naakan kanssa pari kertaa pelaamassa. 

Olen pitkästä aikaa muokannut ruokavaliotani terveellisempään suuntaan (ei vehnää eikä sokeria) No, vehnän kanssa olen hieman luistanut, sitä kun sattuu olemaan leivässä kuin leivässä...eikä se sokerin määräkään ole ollut niin kovin suuri, mutta nyt se on joka tapauksessa olematon. 

Odottelemme kaikki jo todella paljon, että sää muuttuisi lämpimämmäksi. Räntäsateet tuntuvat väistyneen, mutta rakeita putoaa taivaalta täällä pääkaupungissa joka päivä. 

Jos hyppäämme ajatuksissamme kesän yli, on Naakan kaksikielinen koulun aloitus jo todella lähellä. Hän on onneksi saanut vieraan kielen opetusta myös korona-aikaan, minkä järjestämisestä olemme kiitollisia. 

Olen pohtinut, kerronko tuon kielen, mutta ehkäpä uskaltaudun sen tekemään: tuo kieli on pohjois-saame, jota toivon mukaan opimme seuraavien vuosien aikana kaikki.