Puutarhaunelmia ja tylsää astma-asian hoitoa

Tiistaina olimme ensimmäistä kertaa lasten kanssa isossa kauppakeskuksessa sitten maaliskuun. Toki Prismat ovat suosittaneet, että perheen kanssa ei tultaisi, mutta kun ostokset ovat minun ja kuski on ainoa joka ajaa autoa, on 6- ja 3-vuotiaat pakko ottaa mukaan.

Ostimme parvekkeelle pelargonioita, orvokkeja ja pienen hopeaputouksen. Lisäksi ostin puutarhapalstalle kaksi viinimarjapensasta (valkoinen ja musta). Kun ne kasvavat, neljän pensaan sadolla täyttää kyllä koko pakastimen talveksi.

Kauppaan jäi vielä yksi pensasmustikka (hankin jollakin myöhäisemmällä reissulla) ja jokin perenna. Ai niin, yksi tarhapäivänliljan taimi lähti myös mukaan rakenteilla olevaan kukkapenkkiini.

Eilen pääsimme istuttamaan marjapensaat. Sopivasti kasteluvesikin tulee nyt palstalle. Minulla on nyt yksi viljelylaatikko täynnä - keltasipulia ja punajuurta. Katsotaan, miten ne penkissä kasvavat.

Koska pinaattini epäonnistui viime kesänä mintun takia, päätin muuttaa sen viljelylaatikon yrttilaatikoksi. Istutin siihen nyt tilliä, persiljaa ja meiramia. Penkkiin mahtuu vielä, ja tilaa on myös yksittäisille puskille, jos laitan jotakin kaupasta ostamaani maahan.

Istuttamatta ovat vielä parvekekukat. Ajattelin ryhtyä siihen puuhaan heti tämän kirjoituksen valmistuttua. Lapset muuten valitsivat kukat tänä vuonna itse.

Paljon tylsempi keikka tänään on käynti astmahoitajalla. Onneksi saan sentään sinne kyydin. Koska nyt korona-aikaan ei tehdä spirometrioita, joudun aloittamaan kotipuhallukset.

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet astmaoireiden kanssa vaikeita. Maalis- huhtikuussa pelkkä kävely ja yhden porrasvälin nouseminen yskitti ja muutti hengityksen vinkuvaksi. Nyt toukokuussa, kun ilmat lämpenivät, tilanne helpotti vähän.

Unelmissani alkaa yhä enemmän olla elämä, jossa pystyy kävellä ja liikkua normaalisti ja elää jotenkin muuten kuin puuskuttamalla puolet vuodesta.

Takaraivossa sykkii kuitenkin huoli, etteivät puhallukset taaskaan näytä astmaa. Silloin jään jälleen välitilaan ilman järkevää hoitoa, mikä on huolestuttavaa erityisesti siksi, koska työni on puhetyötä ihmisten parissa.

PS. Odottelen edelleen edes jotakin tietoa puhelimestani - yli kolme viikkoa on nyt kulunut, ja puhelin on edelleen huollossa.

PPS. Odottelen myös edelleen tietoa opiskeluoikeudestani - määräaika ei sentään ole mennyt vielä umpeen.

PPPS. Naakka odottelee jo suurella innolla synttäreitään - minun puolestani pitää taikoa sellaiset, ilman kavereita.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys