Opiskelun iloa ja hankaluuksia neljänkympin korvilla
Wuhuu, kesäloma on yhä lähempänä - lapset tosin ovat jo kesälomalla, eli päiväkoti ei kutsu viiteen tai melkein kuuteen viikkoon. Vaikka asia ei lapsiani koske, kesähoito olisi kerrankin omassa päiväkodissa - tavoitteena on välttää siirtymiä, koskapa koronaa vältetään edelleen.
Lapset olivat odottaneet kesälomaa. Heillä on normaalien keskenkasvuisten tapaan suuria suunnitelmia lomaa varten, ja pettymyksiä tulee, kun joka päivä ei mennä esimerkiksi Lintsille (Lintsi on tosi lähellä meitä, ja siellä käydään kesän aikana usein, niissä maksuttomissa laitteissa siis.
Meillä eletään vielä toistaiseksi päivä ja hetki kerrallaan. Opiskeluni on ollut hyvin suuritöistä, koko palettia on ollut vaikea pitää kasassa. Kurssilla riittää tekemistä edelleen, mutta luulen, että saan kaiken tehtyä. Tänään en opiskele, mutta huomenna ja ylihuomenna kyllä.
Opiskelu on kiireestä huolimatta tuntunut pitkästä aikaa mukavalta. Se selvästi osuu aivoissa kohtaan, joka tuottaa mielihyvää. Toki kyse voi olla uutuudenviehätyksestä. En tiedä, jaksaisinko esim. opiskella kokonaista korkeakoulututkintoa uudelleen.
Etäopiskeluvälineeni ovat yksinkertaiset. Minulla on kuulokkeet, joissa on mikrofoni. Osaan jo jopa käyttää opiskelualustaa. Lisäksi omistan penaalin, lyijykyniä sekä ison ruutuvihon muistiinpanoja varten.
Kurssin aihe oli sellainen, etten uskonut saavani siitä kamalasti irti, siis mitään uutta. Kuitenkin, opetus on rakennettu sillä tavalla, että uusia näkökulmia on tullut jokaisen käsiteltävän aiheen kohdalla,
Opiskelua sinänsä ei ole mielestäni tehty aikuisopiskelijalle kovin helpoksi. Eri asia on toki alat, joilla voi opiskella iltakurssilla ja opiskelu on jonkin tahon tukemaa.
Itse en taida saada syksyn opiskelulle minkäänlaista tukea. Jos minulla ei olisi jonkin verran säästöjä, opiskelusta ei tulisi mitään. Opiskelu & työ eivät tässä tapauksessa onnistu, koska kokopäiväopiskelu tapahtuu päiväaikaan - illalla kotona odottavat omat 7- ja 4-vuotiaat.
Ihmettelen sinänsä, miksi tästä on tehty niin hankalaa, vaikka opiskelullani on selkeä alku- ja loppuaikataulu, tutkintoni muuntaminen sujuu suhteellisen loogisesti ja opiskelemallani alalla on pulaa pätevistä työntekijöistä.
Se, miten sen jatkotilanteen, vuoden täyspäiväiset opiskelut lukuvuonna 2021-2022 taloudellisesti hoidan, onkin vielä kysymysmerkki. No, ei ehkä kannata murehtia sitä nyt. "Pahimmassa tapauksessa" minun täytyy tehdä välissä muutama vuosi töitä, jotta saan kerättyä rahaa opintoihin.
En voi olla ajattelematta, että tämä kaikki kertautuu muinaiseen loukkaantumiseeni. Ensin vuosia puolikuntoisena, sitten tulivat lapset ja todella yritin tehdä sen alan töitä, joihin kouluttauduin alunperin - päätetyö ei lopulta onnistunut.
Sairastuessani graduni teko venyi, ja jouduin käyttämään opintotukikuukaudet tappiinsa, koska sairauspäivärahaa ei tippunut. Olisin tykännyt edellisestäkin alastani, ja jouduin tekemään ison ajatustyön psyykkaamaan itseni toisaalle.
Onnellisesti kävi kuitenkin - löysin uuden kutsumuksen. Kuvittelin, että vähän useammissa asioissa olisi joustettu, esim. siinä, ettei 1, 5 vuoden opintoihin tarvitsisi käyttää 2,5 vuotta siksi, että tietyt opinnot pitää suorittaa tiettyjen kuukausien aikana ja väliin jää tyhjää.
Esimerkiksi aikuiskoulutustuki evättiin kohdallani, koska minulla ei ole kahdeksaa vuotta katkeamatonta työelämää - no, turha on jossitella, tukijärjestelmiä ei ole luotu sen varaan, että ihmisille voi sattua kaikenlaista elämässään.
PS. Opiskelu jatkuu elokuussa - tämän kyseisen kurssin loppuosa on vuorossa silloin.
PPS. On vielä auki, tapahtuuko opiskelu syksyllä kotona vai oppilaitoksessa.
PPPS. Maksoin juuri syksyn opinnoista oppilaitokselle - nyt olisi sitten kivaa, että saisin ne opinnot tehtyä eikä mitään kummallista tapahtuisi.
Lapset olivat odottaneet kesälomaa. Heillä on normaalien keskenkasvuisten tapaan suuria suunnitelmia lomaa varten, ja pettymyksiä tulee, kun joka päivä ei mennä esimerkiksi Lintsille (Lintsi on tosi lähellä meitä, ja siellä käydään kesän aikana usein, niissä maksuttomissa laitteissa siis.
Meillä eletään vielä toistaiseksi päivä ja hetki kerrallaan. Opiskeluni on ollut hyvin suuritöistä, koko palettia on ollut vaikea pitää kasassa. Kurssilla riittää tekemistä edelleen, mutta luulen, että saan kaiken tehtyä. Tänään en opiskele, mutta huomenna ja ylihuomenna kyllä.
Opiskelu on kiireestä huolimatta tuntunut pitkästä aikaa mukavalta. Se selvästi osuu aivoissa kohtaan, joka tuottaa mielihyvää. Toki kyse voi olla uutuudenviehätyksestä. En tiedä, jaksaisinko esim. opiskella kokonaista korkeakoulututkintoa uudelleen.
Etäopiskeluvälineeni ovat yksinkertaiset. Minulla on kuulokkeet, joissa on mikrofoni. Osaan jo jopa käyttää opiskelualustaa. Lisäksi omistan penaalin, lyijykyniä sekä ison ruutuvihon muistiinpanoja varten.
Kurssin aihe oli sellainen, etten uskonut saavani siitä kamalasti irti, siis mitään uutta. Kuitenkin, opetus on rakennettu sillä tavalla, että uusia näkökulmia on tullut jokaisen käsiteltävän aiheen kohdalla,
Opiskelua sinänsä ei ole mielestäni tehty aikuisopiskelijalle kovin helpoksi. Eri asia on toki alat, joilla voi opiskella iltakurssilla ja opiskelu on jonkin tahon tukemaa.
Itse en taida saada syksyn opiskelulle minkäänlaista tukea. Jos minulla ei olisi jonkin verran säästöjä, opiskelusta ei tulisi mitään. Opiskelu & työ eivät tässä tapauksessa onnistu, koska kokopäiväopiskelu tapahtuu päiväaikaan - illalla kotona odottavat omat 7- ja 4-vuotiaat.
Ihmettelen sinänsä, miksi tästä on tehty niin hankalaa, vaikka opiskelullani on selkeä alku- ja loppuaikataulu, tutkintoni muuntaminen sujuu suhteellisen loogisesti ja opiskelemallani alalla on pulaa pätevistä työntekijöistä.
Se, miten sen jatkotilanteen, vuoden täyspäiväiset opiskelut lukuvuonna 2021-2022 taloudellisesti hoidan, onkin vielä kysymysmerkki. No, ei ehkä kannata murehtia sitä nyt. "Pahimmassa tapauksessa" minun täytyy tehdä välissä muutama vuosi töitä, jotta saan kerättyä rahaa opintoihin.
En voi olla ajattelematta, että tämä kaikki kertautuu muinaiseen loukkaantumiseeni. Ensin vuosia puolikuntoisena, sitten tulivat lapset ja todella yritin tehdä sen alan töitä, joihin kouluttauduin alunperin - päätetyö ei lopulta onnistunut.
Sairastuessani graduni teko venyi, ja jouduin käyttämään opintotukikuukaudet tappiinsa, koska sairauspäivärahaa ei tippunut. Olisin tykännyt edellisestäkin alastani, ja jouduin tekemään ison ajatustyön psyykkaamaan itseni toisaalle.
Onnellisesti kävi kuitenkin - löysin uuden kutsumuksen. Kuvittelin, että vähän useammissa asioissa olisi joustettu, esim. siinä, ettei 1, 5 vuoden opintoihin tarvitsisi käyttää 2,5 vuotta siksi, että tietyt opinnot pitää suorittaa tiettyjen kuukausien aikana ja väliin jää tyhjää.
Esimerkiksi aikuiskoulutustuki evättiin kohdallani, koska minulla ei ole kahdeksaa vuotta katkeamatonta työelämää - no, turha on jossitella, tukijärjestelmiä ei ole luotu sen varaan, että ihmisille voi sattua kaikenlaista elämässään.
PS. Opiskelu jatkuu elokuussa - tämän kyseisen kurssin loppuosa on vuorossa silloin.
PPS. On vielä auki, tapahtuuko opiskelu syksyllä kotona vai oppilaitoksessa.
PPPS. Maksoin juuri syksyn opinnoista oppilaitokselle - nyt olisi sitten kivaa, että saisin ne opinnot tehtyä eikä mitään kummallista tapahtuisi.
Kommentit
Lähetä kommentti