Helpompaa kuin aiemmin
Lapset kasvavat ja asiat helpottuvat - tätä väitettä voi katsoa monesta näkökulmasta, mutta juuri nyt, kun vauva- ja taaperovaihekin on ohitettu, tuntuu monella tapaa helpommalta. Uskon vahvasti, että tämä kesä on lasten kanssa helpompi kuin kuusi aiempaa kesää.
On edelleen paljon seikkoja, jotka työllistävät - yksi yhä enemmän työllistävä asia on kaupassa käynti ja ruuanlaitto. Ruokaa alkaa mennä meillä varsin paljon, ja toissailtana ostettu iso pussillinen omenoita, terttu banaaneja ja mainot ovat jo koko päivän olleet historiaa.
Sitten, Naakkasen viihdyttäminen on alkanut ainakin osan päivää mennä niin, että hän viestittää itse puhelimella kaverilleen ja siirtyy tämän kanssa ulos pariksi tunniksi. Naakka saa nyt kulkea kaverin kanssa lähiympäristössä, kunhan pysyttelee kaukana ratikkakiskoista.
Touhilla on omat juttunsa, hän on varsin osaava ja toimelias kohta 4-vuotias. Yökuivaksi opettelu on vielä vähän vaiheessa...välillä menee hienosti, ja sitten taas ei. Hänellä on vasten tahtoaan ollut nyt useampana yönä ollut vaippa, kun rva:n lakanavarastot eivät enää riitä...
Touhi käyttää esimerkiksi haarukkaa ja veistä suorastaan taitavammin kuin isosiskonsa, jonka lautaset putoavat ja lasit kaatuilevat, kun ajatus on ilmeisesti ylevämmissä asioissa kuin syömiseen keskittymisessä...
Touhi on edelleenkin palomies. Hän jotenkin elää siinä maailmassa niin vahvaksi, että leikin ja muun olemisen raja suorastaan hämärtyy :) Kypäriä on kaksi jo siksi, että aikuisen voi kutsua tarvittaessa leikkiin. Aikuisen tehtävä on lähinnä heilua mukana ja kuunnella ohjeita.
Naakan kanssa pyrin ohjaamaan ja rohkaisemaan häntä kaikessa, joka liittyy asteittaiseen itsenäistymiseen. Koulu alkaa jo 1,5 kuukauden päästä, toivon, että tietynlainen oppiminen ja harjoittelu on näkyvästi läsnä toimissamme nyt.
Touhi oppii paljon seuraamalla siskoaan, mutta hänellä on myös monia omia intressejä. Tällä hetkellä hän osaa siivota vessanpöntön todella hyvin, ja kysyykin usein, onko se jälleen vuorossa. Touhi kehittyy mielestäni hienosti, samalla hänellä tosin on uhmaikä.
Esimerkiksi ulos lähteminen on lasten kanssa yhä helpompaa. Samoin vapaapäivän aikatauluissa voi joustaa hieman enemmän, kuin kukaan (paitsi ehkä minä) ei enää ole riippuvainen päiväunista. Lapset ovat myös puhekykyisiä ja heidän kanssaan on aiempaa helpompi neuvotella asioista. Uskallan jopa sanoa, että tämä vaihe on minulle äitinä parasta tähän mennessä :)
PS. Naakka on viimein onnistunut pelaamaan Minecraftia moninpelinä kaverinsa kanssa.
PPS. Touhi innostui pitkästä aikaa muumeista - siis telkkarisarjasta, kirjoja on luettu koko ajan.
PPPS. Molemmilla lapsilla on haasteita nukahtamisen kanssa nyt, kun on niin kuumaa. Asumme 40 vuotta vanhassa talossa, jossa ei ole muuta ilmastointia kuin avoimet ikkunat, puh!
On edelleen paljon seikkoja, jotka työllistävät - yksi yhä enemmän työllistävä asia on kaupassa käynti ja ruuanlaitto. Ruokaa alkaa mennä meillä varsin paljon, ja toissailtana ostettu iso pussillinen omenoita, terttu banaaneja ja mainot ovat jo koko päivän olleet historiaa.
Sitten, Naakkasen viihdyttäminen on alkanut ainakin osan päivää mennä niin, että hän viestittää itse puhelimella kaverilleen ja siirtyy tämän kanssa ulos pariksi tunniksi. Naakka saa nyt kulkea kaverin kanssa lähiympäristössä, kunhan pysyttelee kaukana ratikkakiskoista.
Touhilla on omat juttunsa, hän on varsin osaava ja toimelias kohta 4-vuotias. Yökuivaksi opettelu on vielä vähän vaiheessa...välillä menee hienosti, ja sitten taas ei. Hänellä on vasten tahtoaan ollut nyt useampana yönä ollut vaippa, kun rva:n lakanavarastot eivät enää riitä...
Touhi käyttää esimerkiksi haarukkaa ja veistä suorastaan taitavammin kuin isosiskonsa, jonka lautaset putoavat ja lasit kaatuilevat, kun ajatus on ilmeisesti ylevämmissä asioissa kuin syömiseen keskittymisessä...
Touhi on edelleenkin palomies. Hän jotenkin elää siinä maailmassa niin vahvaksi, että leikin ja muun olemisen raja suorastaan hämärtyy :) Kypäriä on kaksi jo siksi, että aikuisen voi kutsua tarvittaessa leikkiin. Aikuisen tehtävä on lähinnä heilua mukana ja kuunnella ohjeita.
Naakan kanssa pyrin ohjaamaan ja rohkaisemaan häntä kaikessa, joka liittyy asteittaiseen itsenäistymiseen. Koulu alkaa jo 1,5 kuukauden päästä, toivon, että tietynlainen oppiminen ja harjoittelu on näkyvästi läsnä toimissamme nyt.
Touhi oppii paljon seuraamalla siskoaan, mutta hänellä on myös monia omia intressejä. Tällä hetkellä hän osaa siivota vessanpöntön todella hyvin, ja kysyykin usein, onko se jälleen vuorossa. Touhi kehittyy mielestäni hienosti, samalla hänellä tosin on uhmaikä.
Esimerkiksi ulos lähteminen on lasten kanssa yhä helpompaa. Samoin vapaapäivän aikatauluissa voi joustaa hieman enemmän, kuin kukaan (paitsi ehkä minä) ei enää ole riippuvainen päiväunista. Lapset ovat myös puhekykyisiä ja heidän kanssaan on aiempaa helpompi neuvotella asioista. Uskallan jopa sanoa, että tämä vaihe on minulle äitinä parasta tähän mennessä :)
PS. Naakka on viimein onnistunut pelaamaan Minecraftia moninpelinä kaverinsa kanssa.
PPS. Touhi innostui pitkästä aikaa muumeista - siis telkkarisarjasta, kirjoja on luettu koko ajan.
PPPS. Molemmilla lapsilla on haasteita nukahtamisen kanssa nyt, kun on niin kuumaa. Asumme 40 vuotta vanhassa talossa, jossa ei ole muuta ilmastointia kuin avoimet ikkunat, puh!
Kommentit
Lähetä kommentti