Ajatuksia maskista ja muustakin

Olen maanantaina alkaneen flunssani kanssa uskaltautunut kauppaan tällä viikolla kodin seinien ulkopuolelle kaksi kertaa, torstaina ja tänään. Tilanne taudin kanssa on jo melko hyvä, alkuviikosta lasten isä hoiti ostokset ennen kuin flunssautui itse.

Kotiopiskeluni vuoksi en ole käyttänyt julkista liikennettä vähään aikaan, joten vaikka olen hankkinut maskeja, en ole tätä aiemmin niitä käyttänyt. Nyt flunssaoireideni aikana olen kuitenkin lisännyt maskin varusteisiini.

Millaista maskin kanssa on? No, tunnelmani ovat ristiriitaiset. Silmälasit ovat koko ajan huurussa ja hengitys kulkee viiveellä :D Toisaalta, jos hyviä puolia etsii, en ole pettynyt, mikäli suuri osa naamaani ei näy - se luo varsin spesiaalin tuntuista yksityisyyttä.

Naakka oli kotona kokonaisen kouluviikon flunssaoireidensa kanssa. Voi varmaankin arvata, että hän hyppi seinille jo viimeistään keskiviikkona. Omakin kestävyyteni oli koetuksella opiskeluihini liittyvän projektityön ja puheliaan 7-vuotiaan kanssa.

Uusi normaali on ollut tänä vuonna niin moninainen, että kaikkeen ei meinaa millään tottua. Olen kohta 39-vuotias enkä ole tähän mennessä ollut flunssan takia mistään pois kokonaista viikkoa. Tuntui suorastaan rikolliselta pitää oireinen lapsi kotona, mutta vielä rikollisempaa olisi toki ollut lähettää hänet kouluun ;) 

Toki tästä on ollut se hyöty, että olemme todellakin saaneet parannella flunssaamme rauhassa...ei siitä ole puuttunut muuta kuin se rauha - sekä minulle että Naakalle rutiinit ovat erittäin tärkeitä, ja niiden puuttuminen ottaa mielenterveyden päälle.

Kevät ja kesä olivat erilaisia, niin tulee syksykin olemaan. Vaakalaudalla on monta asiaa, niistä tärkeimpänä on perheenjäsenten tapaaminen. Tuntuu, ettemme kestä, jos emme taaskaan saa tavata vanhempiamme, lasten isovanhempia.

Minulla on myös elossa isoäiti, teräsmimmi vuosimallia -26. Vierailimme hänen luonaan viimeksi maaliskuun alussa, juuri ennen eristyksiä ja sulkuja. Yhteistä aikaa ei oletettavasti ole loputtomiin, joten olisi upeaakin upeampaa, jos koronavirus ennen pitkää, mielummin mahdollisimman nopeasti, väistyisi.

Mitä tulemme tästä kaikesta oppimaan? Olisi houkuttelevaa vastata, että paljonkin. Kuitenkin, tämän ajan seuraukset näemme vasta pitkän ajan kuluttua. Nyt tuntuu tärkeältä keskittyä vaikkapa siihen, että on vielä elokuu ja nyt kukkii auringonkukka: