Koulu alkoi!

Niinhän siinä kävi, että rva pidätteli kyynelten virtaa, kun olimme koko perhe saattamassa Naakkaa kouluun. Naakka itse oli kesän jännityksen jälkeen varsin cool, ja katosi koulun pihalla kavereidensa luokse. 

Naakka aloittaa kielivalintansa takia ihan pienellä luokalla, mutta on tietyissä oppiaineissa yhdessä ison luokan kanssa. Tätä kaikkea kuitenkin vielä tunnustellaan, noin viikon päästä alkaa varsinainen koulunkäynti. 

Naakka siirtyy koulutuntien jälkeen iltapäiväkerhoon, josta haen hänet iltapäivällä. Nyt menin molempina päivinä hakemaan kolmelta, mutta ensi viikolla hän tulee jo olemaan iltapäiväkerhossa pidempään. Itsekseen Naakka ei vielä toistaiseksi kulje mihinkään.

Jos vahvuuteni äitinä ei ollutkaan esimerkiksi vauva-ajan varhaisissa kuukausissa, tuntuu, että tykkään kovasti olla koululaisen äiti. Ehkä se johtuu siitäkin, että pienenä koululaisena tykkäsin itse todella paljon käydä koulua...tai sitten jostakin muusta.

Nyt huomaan, että Naakka on todella valmis aloittamaan koulun. Se tietää pieniä irtautumisia vanhemmista, luultavasti hän haluaa ensiksi mennä kouluun yksin (koulu samalla puolella tietä ja naapurissa), johon tulen varmaankin antamaan luvan heti kun Naakka kysyy.

Ne irtautumiset kirpaisevat hieman, huomaan tyttäreni olevan pärjäävä ja monella tapaa todella itsenäinen. Onneksi hän vielä tulee kainaloon ja haluaa olla pieni, ainakin pienen hetken kerrallaan. 

Minulla on tunne, että tämä kouluvuosi tulee olemaan hyvä. Ainakin nyt näyttää siltä, että lähiopetus on turvattu (tämä voi vielä muuttua moneen kertaan) ja koululaiset saavat elää suhteellisen normaalia kouluarkea epävakaisen ja yllättävän kevään jälkeen. 

Varovasti toivon, että tulevasta vuodesta tulisi hyvä muutenkin. Kulunut vuosi on ollut todella raskas ja yllättävä, alkaen marraskuisesta keskenmenostani. Tuli epäselvyyksiä ja pidennyksiä opintoihin, tuli syöpä perheenjäsenelle ja omat astmaoireet olivat rajut. Päälle päätteeksi saimme vielä koronapandemian.

Huomasin muutama kuukausi sitten olevani ihan puhki. Silti oli vain painettava eteenpäin, koska en voinut sillä hetkellä valita toisin. Nyt olen ottanut varsin rauhallisesti, olen onneksi tähän ikään mennessä oppinut etenemään itseäni paremmin kuunnellen. 

PS. Myös minun pitäisi opetella Naakan koulukieltä - suhtaudun aiheeseen innostuneesti, mutta en ole päässyt vielä varsinaisesti alkuun.

PPS. Puutarhapalstapostaus on tulossa pian - on siellä nyt sentään jokin kasvanut tänäkin kesänä.

PPPS. Touhin aamut ovat valitettavasti olleet vaikeita, kun isosisko on päivät kokonaan toisessa paikassa. Uskon kuitenkin, että Touhi tottuu, ja päivän mittaan hän nytkin muuttuu iloiseksi. 



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys