Kasvupyrähdys

 Selkäni takapakki, josta viime postauksessani kerroin, on nyt onneksi hidastunut tai jopa pysähtynyt :) Olen tehnyt joogaliikkeitä sitkeästi päivittäin, ja vaikka tilanne ei ole huippuhyvä, voin muutaman "vapaapäivän" jälkeen taas ottaa vastaan ensi viikon opiskelu-urakan.

On näemmä hyvin tärkeää, että kroppani saa viikossa myös vapaata päätetyöskentelystä (tämä ei ehkä ole kovin mullistava havainto, mutta usein asiat on helpompi tietää yleisesti kuin tiedostaa omalla kohdallaan).

Olen ollut valtavan kiitollinen, kun jokainen päivä on edellisestä riippumatta uusi alku ja yritys. Vaikka asiat eivät menisi ihan nappiin, voi seuraavana päivänä tehdä jotakin toisin. Joskus täytyy ottaa kokonaan rennosti, mikä on ehkä kaikkein vaikeinta - siis mielen rentouttaminen.

Lapset ovat tällä viikolla viettäneet aikaa päiväkodissa ja eskarissa. Naakan koulu alkaakin ensi viikolla, ei kuitenkaan heti maanantaista. Sitten on edessä ne lyhyet koulutunnit ja vähän pidempään iltapäivätoimintaa. 

Tuleva vuosi tuo meille muutoksia - muun muassa koulun loma-ajat. Koulun loma-aikana esimerkiksi matkustaminen ulkomaille on kallista, mutta eipä tässä nyt uutisia seuratessa tule ensimmäiseksi mieleen lähteä ulkomaanmatkalle.

Kävin tänään ostamassa Naakalle hieman uusia vaatteita. Naakka ei olekaan saanut uutta vähään aikaan, joten nyt ostin mekon tämän kuun juhliin (ainakin perhejuhlia on tiedossa). Jonkinlaiset synttäritkin pitäisi sekä Naakalle että Touhille viimein pitää.

Ylipäätänsä, olen hankkinut lapsilleni uusia vaatteita tähän mennessä varsin hillitysti. Vaatejäte huolettaa edelleen, ja kyllä sitä meidänkin perheessä syntyy. Sen sijaan käytettynä hankittuja vaatteita meillä on varsin paljon...jotakin yksittäistä lajia liikaakin. 

Naakalla on kuitenkin tarvetta uudemmillekin vaatteille, sillä hän on venähtänyt vuodessa kymmenisen senttiä. Hän ei ole, siis vauvavuotensa jälkeen, kasvanut ikinä näin nopeasti. Oikein hämmästyin tajutessani, että housuista on nilkat paljaana ja lapsi tuntuu minun vieressäni oudon pitkältä :D 

Minä olen itse juuri ja juuri 160-senttinen, joten on todennäköistä, että lapset kasvavat vähintään kokoisikseni tai minua pidemmiksi. Lasten isä on minua viitisentoista senttiä pidempi. 

Kasvu on tuonut mukanaan myös sen, että Naakalle maistuu ruoka paremmin kuin aiemmin. Jos lautasella on pelkistettyä ruokaa eikä mitään ihmeellistä, molemmat lapseni suorastaan hotkivat ruuan. Tämä on upeaa kaikkien nirsoiluvuosien jälkeen! 

PS. Omista vaatehankinnoista seuraavana taitavat häämöttää uudet lenkkarit...en ole vielä jaksanut tehdä asialle mitään.

PPS. Kun kerkeisin muilta jutuilta, minun pitäisi viimeinkin onnistua varaamaan aika astmalääkärille - josko ottaisin asian ensi viikon tavoitteekseni.

PPPS. Naakka ei edelleenkään ole kovin valikoiva vaatteidensa suhteen - onneksi. Hänelle riittää, kun vaate istuu hyvin ja on mukava päällä. Katsotaan, mitä koulun alku tuo tullessaan,