Sauvasirkkaelämää

Naakka juttelee paljon asioita. Hän on ohittanut sen vaiheen, jolloin hänen hullunkurisia sanontojansa kerrottiin ympäriinsä. Nyt hänen juttunsa ovat hauskoja ja teräviä (siis ne hyväntuuliset).

- Äiti, olemme outo perhe, kun meillä on liikkuvia keppejä lemmikkeinä!

Niin, olemme nyt eläneet yhteiseloa sauvasirkkojen kanssa toukokuusta lähtien. Oikeastaan sauvasirkat ovat meidän "Se on korona" - lemmikkejä, eli lopullinen hankintapäätös syntyi, kun olimme lusineet parisen kuukautta kotioloissa ja ulkoilleet vain metsässä.

Sauvasirkat ovat oleilleet 30 x 30 senttimetrin kokoisessa kotiterraariossaan. Ne ovat vierailleet myös monen ei-ötökkäkammoisen kämmenellä...ja karanneetkin kerran. 

Se tapahtui heinäkuussa mökillä. Lähtöpäivänämme, puolen päivän aikaan Naakan ja Touhin isä sanoi minulle puoliääneen, että terran luukku on auki eikä sauvasirkkoja näy missään. Olin epähuomiossa sauvasirkkoja ruokkiessani jättänyt edellisenä iltana luukun auki.

No, vietin varsin kuumottavan tunnin sauvasirkkojemme jälkiä seuraillen, en ensin tajunnut, mistä kepin näköisiä eläimiämme täytyy puunvärisessä mökissä etsiä. Olin jo valmis sanomaan hyvästit.

Onneksi ensimmäinen sauvasirkka löytyi keittiönpöydän alta. Se hengaili kaikessa rauhassa paikallaan, ja heilutteli jalkojaan kiukkuisesti, kun piti siirtyä takaisin terraan.

Sitten etsin taas vähän aikaa ja totesin, että lähdemme kenties yhden sauvasirkan kanssa kotiin. Onneksi tajusin jossakin vaiheessa katsoa kattoon...karkulainen nro 2 nökötti katossa mökin nurkassa. Hänen kiinniottoonsa tarvittiin avuksi tuoli.

Kun keksin katon ympäristönä, kolmas sauvasirkka löytyi oikein helposti keittiönurkkauksen katosta. Huvittavaa koko episodissa oli, että olimme kaikessa rauhassa tehneet aamutoimemme sirkkojen oleillessa aivan muualla kuin piti.

Kotioloissa, mikäli terran luukku pysyy kiinni, sauvasirkat ovat varsinkin kesäaikaan todella helppoja lemmikkejä.  Parit suihkaukset vettä suihkupullosta ja annos mitä tahansa myrkytöntä kasvia päivittäin riittävät hoidoksi (ulosteet täytyy toki putsata, kun ne alkavat häiritä terran laseissa). 

Tykkään edelleen katsella sauvasirkkoja. Ne ovat hyvin rauhoittavaa katseltavaa, liikkuminen tapahtuu lähinnä yöaikaan. Ei-ötökkäkammoiset kyläilijät ovat tykänneet saada valokuvan kädestään ja sauvasirkasta...ne muut ovat olleet tyytyväisiä terraarion lasista ;) 

Itse tykkään edelleen katsella sauvasirkkoja, koska se on niin rauhoittavaa. Talvella täytyy sitten vähän investoida, että sirkoilla riittää syötävää. 

PS. Touhi on ehkä vähän unohtanut sauvasirkat, mutta Naakka tykkää seurailla niiden puuhia.

PPS. Naakka voisi kuitenkin hankkia sekä kissan- että koiranpennun että pari muuta lemmikkiä...olen toistaiseksi kieltäytynyt.

PPPS. On kuitenkin toiveita, että Naakka saa "lainakoiran" kummitätinsä mahdollisen, tulevan koiranpennun muodossa, joten ainakin meillä saattaa vierailla koira vähän useammin lähitulevaisuudessa.