Jengit ja me vanhat

Kun olin hyvin nuori, ehkä 8-vuotias, kuljin isoäitini kanssa kaupungilla. Vastaan tuli mies, joka tarjosi meille esitettä, jota isoäitini ei ottanut vastaan, kun lapsi on vielä niin pieni. Muistan, mitä mies sanoi: Huumevalistus on hyvä aloittaa ihan lapsesta saakka. Isoäitini jatkoi kuitenkin matkaa kanssani.

Kysyin isoäidiltäni, mistä on kyse. - Se puhui sellaisista huumejengeistä, isoäiti kertoi. En muista, selvisikö minulle tuolloin, mitä huumeet ovat. Ylipäätään lapsuudessani kultaisella 1980-luvulla oli olemassa jengejä..siis nuorisolla.

Kun luin kirjoja, niissäkin oli jengejä - siistejä tai ei niin siistejä porukoita, joihin oli vaikeaa päästä sisään. Kun itse teini-ikäistyin ysärillä, ei jengejä ollutkaan missään. Jotenkin minulle on jäänyt ysäristä, varsinkin sen keskivaiheesta ja lopusta, kuva todella jengittömänä aikana.

Viime päivät on otsikoitu jengiytymisestä. Se ei nyt tarkoita jonkin aatteen tai muun kiinnostuksenkohteen ympärille muodostunutta porukkaa, vaan merkitys on nyt todella negatiivinen. Jengit ovat yhtä kuin rikokset ja muu vaarallinen tai uhkaava toiminta.

Malli jengiytymiseen on otettu länsinaapurista tai maailmalta, ja asialle tulisi äkkiä tehdä jotakin. Suoraan sanottuna, mikäli päättäjien tahtotila asiaan on samankaltainen kuin koulukiusaamisen suhteen, eli kiusaajan suojelun varmistaminen, mitään ei varmaankaan tule tapahtumaan. 

Joka puolella maailmaa on jo kauan sitten todettu, että suuri joukko nuoria ihmisiä ilman mielekästä tulevaisuudensnäkymää ei ole hyväksi missään. Tästä on hyvä vetää johtopäätös, että vähintäänkin ammatti olisi hyvä olla...ja että arvostettaisiin eikä tarvitsisi jäädä yksin.

Vanhemmat ihmiset, kuten esimerkiksi me nelikymppiset, olemme siinä mielessä jo väistyvä sukupolvi, että meidän täytyy jo katsoa nuoriin päin ja pitää heidän tulevaisuuttaan tärkeänä. Ihan sama arvostus ja hyvä kohtelu kaikille taustasta, pärstästä tai muustakaan riippumatta.

Vaikka jo edesmennyt isoäitini ei ottanutkaan esitettä vastaan, en päätynyt huume- tai muuhunkaan jengiin. Lapseni kuuluvat vielä hiekkalaatikko- ja ip-kerhon jengiin. Tunnen kuitenkin empatiaa niitä kohtaan, jotka tuntevat olevansa syrjässä.

Kun hengailu muuttuu väkivallaksi, on aina tosi kyseessä. Sitä en kirjoituksellani halua puolustaa. Haluan kuitenkin nähdä uhkaavan käytöksen takana ihmisen, jonka hyvinvointiin olisi pitänyt puuttua jo aikaa sitten.

Mukavaa se ei ole, mutta haluan silti tuoda esille kotien merkityksen - se, mitä lapsi kuulee kotona, erityisesti asenteet eri kansanryhmiä kohtaan, kantautuvat vaikkapa 8-vuotiaiden mukana yksittäisiksi pilkkasanoiksi välitunneille. Eriytyminen lähtee liikkeelle pienestä ja nuorella iällä, eikä jengiytyminen tapahdu yhdessä yössä. On lukemattomia hetkiä, jolloin asioihin voidaan vaikuttaa ajoissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys