lauantai 21. marraskuuta 2020

Vieraskoreutta ja kyläilyjä

Erikoista, luulen onnistuneeni videon julkaisemisessa blogiini. Tulin pohtineeksi, että meillä on tämän vuoden aikana käynyt todella vähän vieraita. Lasten kavereita on tänä syksynä käynyt, mutta varsinaisesti emme ole pyytäneet ketään kylään.

En suhtaudu tähän ollenkaan kevyesti - haluaisin tavata kasvokkain todella monia, joita en voi nyt tavata ollenkaan. Muutenkin rajoitukset ottavat päähän - keskusteluni lasten kanssa on ollut todella raskassoutuista, kun olemme joutuneet torppaamaan muun muassa Hoplopin ja uimahallin hamaan tulevaisuuteen asti.

Olisi myös todella hauskaa käydä pitkästä aikaa kylässä tai ihan vaikkapa risteilyllä. Tosiasia on kuitenkin, että emme ole menossa juuri mihinkään vähään aikaan. Toivon, että saamme jotain energiaa sietää näitä rajoitteita siihen asti.
Video on meidän sauvasirkoista. Se liittyy kyläilyasiaan, koska meillä piipahti eilen ystäväni. Menimme kahville, ja hänen tyttärensä leikki meidän lasten kanssa sillä aikaa. En ole ainakaan kovin vieraskorea, mutta minua hävetti, kun sauvasirkkojen terra oli siivoamatta :D 

Tänään minulla oli aikaa siivota, ja lähetinkin tämän kuvan meidän sauvoista puhtaassa terraariossa. Meillä on edelleen kolme aikuista ja kolme keskenkasvuista sauvasirkkaa. Oletan, että kolme pientä korvaa kolme isoa ensi vuoden aikana.

On ollut mielenkiintoista huomata, että vaikka sauvasirkkamme lisääntyvät luultavimmin suvuttomasti, yksi poikasista on erinäköinen kuin muut - hänellä on vihreät jalat. Vihreäjalkainen on videolla katossa. Sauvasirkkojen hoito tuntuu edelleen vaivattomalta.

Lähetin videon puhtaasta häkistä ja sauvasirkoista ystävälleni, jotta traumaa ei muodostuisi :D 

Totta puhuen, jos kyläilystä puhutaan - en ole koskaan hallinnut suomalaista kahviseremoniaa. Alan aina rynnätä kahvipöytään kun kutsutaan, vaikka silloin pitäisi kursailla...ja kattamani pöytä ei näytä yhtäään niin hienosti katetulta kuin lapsuuteni kyläpaikkojen kahvipöydät.

Kyläilykulttuuri (siis tavallisena-  ei korona-aikana) on muuttunut - sitä ei ole, sanotaan nykyään. kuitenkin, minä olen perheineni kyläillyt ja kutsunut ihmisiä kylään varsin paljon viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Mistä sitten pidän kyläilyssä? Minusta on todella hauskaa käydä vierailulla toisten kodeissa. En ehkä ymmärrä sisustukseen liittyvän estetiikan päälle - enemmänkin minua viehättää kotien erilaisuus. Ehkäpä suurimpia persoonallisuuden ilmentymiä eivät ole kodit, joissa on viimeisten Instajulkaisujen sisustus...tosin ihailen siinäkin, että asiaan on panostettu.

En oikeastaan osaa kuvitella, miten vieraat mahdollisesti näkevät meidän kotimme. Keittiöni hauskimmat asiat ovat mielestäni pikkusiskoni tekemä, Kaunotar ja hirviö -tyylinen maalaus teekannusta sekä muista keittiötarvikkeista sekä itse ottamani potretit lapsistani pikkuvauvoina - dippasin heidät kuvaa varten pallomereen.

Olkkariani hallitsevat sohvan lisäksi akvaario ja terraario - ne kyllä vetävät vierailijoitamme puoleensa. Lapsivieraat haluavat antaa kaloille ruokaa ja uskaliaat aikuiset haluavat ottaa itsestään kuvan sauvasirkan kanssa.

Ylipäätään, omaa kotia on vaikeaa arvioida - se tuntuu lähinnä liian sotkuiselta, vaikka mitä tekisi. Kuitenkin se on minun kotini ja se koti, jonka lapseni tulevat lapsuudestaan muistamaan. Luulisin, että arvostan kotiani tarpeeksi.

PS. Meinasin juuri kirjoittaa "seuraava hankintani on" - lausahduksen, mutta en keksi, mitä tarvitsisin kotiini. En luultavasti juuri mitään.

PPS. Ehkäpä voisin alkaa järkkäillä Naakalle koulupöytää - tosin hän ei ole vielä osoittanut minkäänlaista tarvetta sellaiselle, joten en pidä kiirettä.

PPPS. Seuraava kotiin liittyvä muutosaika alkaa joulukuussa joulukoristelun ja -kuusen merkeissä. Kuusen hoidan minä, ja lapset saavat hoitaa koristelemiset. That`s it!





 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vieraskoreutta ja kyläilyjä

Erikoista , luulen onnistuneeni videon julkaisemisessa blogiini. Tulin pohtineeksi, että meillä on tämän vuoden aikana käynyt todella vähän ...