Tunteet laidasta laitaan, itsenäinen kotielämä ja sen menetys

Naakka on kiitollinen, ettei tarvitse enää mennä koulun jälkeen ip:hen. Ymmärrän tämän hyvin, sillä Naakalle meluisa ip oli usein kuormittava koulupäivän jälkeen. Välillä siellä oli kuitenkin todella mukavat leikit ja tekemiset.

Minähän en tarkkaan tiedä, mitä kolmosluokkalaiseni milloinkin kotona tekee. Pisimmillään hän on nelisen tuntia itsekseen (joskus kaverin kanssa), lyhimmillään noin tunnin. Tietääkseni hänen olemisensa on Sims- Youtube- ja kirjanlukupainotteista. Välillä johonkin nurkkaan on tehty barbileikit.

Miten homma sitten sujuu, kun kaikki ei mene niin putkeen? Maanantaina sain töihin usean soiton. Ensin pelotti, sitten ei tiennyt, voiko ottaa välipalaa (on voinut aina ottaa itselleen välipalaa). Kolmanteen soittoon en enää vastannut, kun olin kokouksessa. Äksidentti ei onneksi ollut suuri: hammas oli irronnut, siis irtoamassa oleva maitohammas ;) 

Luulin että kotona olisi ollut vastassa hellyydenkipeä lapsi, jonka kanssa viettäisin illan läheisissä merkeissä. No ei, hän "tsekkasi" läsnäoloni ja lähti kaverin kanssa pulkkamäkeen :D 

Elämä kulkee väistämättä eteenpäin. Tällä viikolla minun sukuni vanhimmalle (96-vuotias) tuli aika siirtyä hoivakotiin. Kotihoito ei enää riittänyt ja onnettomuusriski vaikean liikkumisen takia alkoi olla liian suuri. Muistin kanssa alkoi olla merkittäviä ongelmia.

Siirtymä ei ollut mieluinen suvun vanhimmalle. Toivottavasti balanssi löytyy ennen pitkää. Luulin, että olisin itse lähinnä helpottunut, kun suvun vanhin on nyt valvonnan alla. Minulle ei tullut kuitenkaan pelkkää helpotusta.

Tuli myös surullinen olo. Suvun vanhin joutui jättämään puolivuosisataisen kotinsa. Tämä koti oli minulle lapsuuden mummola. Viimeinen jäljellä oleva. Minulle tuli ja tulee yhä paljon muistoja mieleen. Olen surullinen, kun suvun vanhin on surullinen. Olen helpottunut, kun häntä hoitaneiden lähisukulaisten taakka viimein kevenee. Luulen, että kaikki alkaa lopulta sujua paremmin.

Iloa koettiin tänään joulukalentereiden merkeissä. Niitä tuli tällekin vuodelle liikaa. Arkipäivästä huolimatta lapset olivat ylhäällä oikein aikaisin. Tästä se lähtölaskenta jouluun alkaa. Minä olen tänään kotona, ja ohjelmassa on "joulupukkijuttuja".

En voi väittää, että tykkäisin kirjoittaa osoitteita joulukortteihin. Olen kuitenkin tyytyväinen, kun saan sen tehtyä. Tilasin vaihteeksi kuvakortit, vaikka kuva ei kyllä nyt ole kovin jouluinen. Onpahan päivitetty kuva Naakasta ja Touhista. Lahjojen paketoiminen ei myöskään ole varsinainen intohimo, mutta sujuu, jos on esimerkiksi äänikirja kuunneltavana taustalla. 

Tänään pitää myös tehdä eräs virallinen paperi. Kukaan ei varmastikaan tykkää täyttää virallisia papereita, mutta usein ne menevät nopeammin kuin on arvellut, tai ainakin joskus.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kokeilussa ryhtiliivi

Ärtyneen paksusuolen oireyhtymä - huonompi vaihe

Lastenhuone - tavaranvähennys